Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:122081 kpl

Vihaisia puheita

Perjantai 30.9.2016 klo 12:06

Suomen vastarintaliikkeen katutapahtuma Asema-aukiolla 10.9.2016 ja sen yhteydessä tapahtunut välikohtaus sekä viikkoa myöhemmin Meilahden sairaalassa tapahtunut Jimi Karttusen kuolema sai aikaan todellisen tapahtumien vyöryn. Katson suoranaiseksi velvollisuudekseni kirjoittaa omia huomioitani tapahtuman tiimoilta.

Ensinnäkin mediassa ”herkkänä runopoikana” mainostettu 28-vuoden ikään ehtinyt Jimi oli kovan luokan katujenvaltaaja anarkisti, jonka elämä oli viimeisinä vuosina pelkkää huume- ja päihdehelvettiä. Facebookissa hän uhosi, että juutalaiset on laitettava uuniin, mikä tosin on aivan tavallista ja hiljaa hyväksyttyä antijudaismia punavihreässä kuplassa eläville anarkisteille ja medialle. Erään huhun mukaan Jimi olisi itse aikoinaan liikkunut ns. uusnatsipiireissä, mutta potkittu (kuvaannollisesti) sieltä ulos. Joka tapauksessa Jimi oli mennyt yksin räyhäämään lauantaina 10.9 Suomen Vastarintaliikkeen jäsenten eteen, soittamaan suuta ja sylkäisemään… Seurauksena eräs vastarintaliikkeen jäsen oli suuttunut ja puolustanut itseään, jonka seurauksena Jimi oli viety sairaalaan. Siellä hän kuoli seuraavana perjantaina, mutta ajallemme tyypillisesti sairaalan asiakirjoja ei ole julkaistu. Niistä löytyisi ilmeisesti epämiellyttäviä tietoja kuolintapaan liittyvästä viattomuudesta. Poliitikot, vihervasemmisto ja kansa olivat kuitenkin saaneet marttyyrinsä ja homma huipentui viime viikonlopun ”Peli poikki rasismille” –mielenilmaisuissa ympäri maata.

Rasismi-kortti itsessään on hyvin ympäripyöreä ja esimerkiksi Helsingissä 15 000 marssijan joukkoon mahtui monenlaisia ihmisiä ja varmasti moni olikin puhtain sydämin hyvää tarkoittavasti liikkeellä, eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Valitettavasti asia ei ole aivan näin yksinkertaista. Mukana oli myös punaviheranarkisteja, jotka kuuluvat väkivallan ja terrorin hyväksyviin äärijärjestöihin. Banderolleissa uhattiin mm. poliisia ja valtioita väkivallalla. Vasemmistoliitossa pidetään väkivaltaista mielenosoittamista täysin normaalina toimintana. Perussuomalaiset sotkettiin tietysti mukaan tähän ja jopa valtiovarainministeri Petteri Orpo meni julkisuudessa arvostelemaan hallituskumppaneitaan sekä osallistui anarkistiterroristien kanssa samalle marssille. Pääministerimme Juha Sipilä osallistui samanlaiselle marssille Kuopiossa. Hän luovutti jo kotinsa pakolaisille aiheuttaen ihmisvyöryn maahamme. Lopulta hän ei päättänytkään luovuttaa kotiaan, mutta joutui varmasti näihin tapahtumiin liittyen luopumaan siitä itse ja hänenkin kotikulmillaan joutui nuori tyttö pakolaisten raiskaamaksi. Tuntuu erittäin pahalta, että johtavat poliitikkomme käyttävät näin heikkoa arviointikykyä, pelottaa ymmärtävätkö he nykyisen turvallisuustilanteen oikein.

Mitä tulee Asema-aukion välikohtaukseen, katson sen olleen kahden henkilön välinen välikohtaus, tai median ulkomaalaisten tekemien rikosten yhteydessä käyttämää muotisanaa ”yksittäistapaus”. Viikkoa aiemmin tapahtuneesta turvapaikanhakijoiden tekemästä Kajaanin ryöstömurhasta vaiettiin lähes täysin. Mitä tulee äärivasemmiston ja äärioikeiston tekemiin vakaviin rikoksiin ja terrorismiin, on niiden suhdeluku noin 40 / 1. Mitä tulee ”ihmisvihaan ja rasismiin”, en muista koskaan törmänneeni perussuomalaisten tilaisuuksissa, tai rajat kiinni tyyppisissä mielenilmaisuissa sellaiseen, vaan kaikki ihmiset ovat olleet kivoja ja terveellä tavalla haittamaahanmuuttokriittisiä. Se on aivan eri asia kuin olla ”rasisti” tai paha ihminen. Tiedän olevan myös esim. aivovammaisia henkilöitä, jotka joutuvat ”leijona-tyyppisen” pukeutumisensa vuoksi vihervasemmiston raukkamaisesti hakkaamiksi.

Itse tapahtumapaikka on nykyisin ihmisten läpikulkupaikka taksitolpan vieressä aseman länsiovien lähellä. Olen ollut paikalla usein Perussuomalaisten teltalla tai keräämässä nimiä Malmin lentokentän säilyttämis-lakialoitteeseen. Oikeastaan paikkaa voisi kutsua myös kiertolaiskerjäläisten aukioksi. Paikalla on myös synkkä menneisyys, josta valtamedian kannattaa olla hiirenhiljaa. Aivan samalla paikalla pahoinpitelivät somalit taksijonossa suomalaisen kadetti-yliluutnantin 13 vuotta sitten kuoliaaksi. Toni Halme puhui asiasta eduskunnassakin. Epäilen, ettei tämä pienen lapsen isä mennyt somaleille räyhäämään.

2 kommenttia . Avainsanat: Asema-aukio, Jimi Karttunen, vihervasemmisto, anarkismi, peli poikki rasismille, rasismi, Petteri Orpo, Juha Sipilä, mielenosoitus, Suomen Vastarintaliike

Terrorismi ei saa harhauttaa eurooppalaisia demografisen kriisin uhasta

Lauantai 26.3.2016 klo 10:58

Brysselin terrori-iskujen jälkeen tapahtui jälleen mitä odottaa saattoi. Eurooppalainen eliitti, vihervasemmisto ja liberalismi-utopistit marssivat kadulle kurkku suorana eurooppalaisia arvoja ja suvaitsevuutta vannomaan. Oli rumpua, kitaraa, käsikyykkyä, lakanaa. Innokkaimmat maailman pelastajat tietysti päivittivät facebook-kuvansa liputettuun versioon, vaikka tarkoitukseni ei sinänsä ole loukata heitä. Tämä kaikki on minusta kuitenkin täysin väärä lähestymistapa Euroopan todelliseen kriisiin, joka on kansainvaellus.

Eurooppalaisten vielä voivotellessa tapahtunutta soluttautuu vihaisia kehitysmaiden nuoria miehiä koko ajan Eurooppaan. Tarkoitanko, että esim. kaksoisvirtain alueelta tulevat ihmiset tulevat kehitysmaista? En sentään aivan tarkalleen, mutta valitettavasti heidän käytöksensä antaa sellaisen kuvan. Joka tapauksessa heidän koulutustasonsa on alhainen, uskontonsa oikeasti suvaitsematon, eikä heillä ole aikomustakaan integroitua eurooppalaisiin yhteiskuntiin, sillä perhe ja sukuyhteisö menevät heillä koulutuksen ja yhteiskunnan edelle. Viime viikolla tehty turvapaikanhakijoiden koulutusselvitys oli epätieteellinen ja heidän suurta sivistystasoaan hehkutettiin, vaikka samat henkilöt eivät osanneet edes täyttää lomakkeita.

Maapallolla on liikaa ihmisiä ja tämän vuosisadan lopussa meitä on ehkä 10 miljardia., tällaista ei luontoäiti kestä. Eräiden arvioiden mukaan Euroopan rajoilla odottaa tällä hetkellä 20 miljoonaa ihmistä tänne pääsyä. Nykyisen kansainvaelluksen voi jakaa kahteen osaan: islamilaisen vyöhykkeen maahantunkeutujat sekä muualta kolmannesta maailmasta tulijat. Pidin ensimmäisen julkisen puheeni Tapanilan urheilukeskuksen luona 24.3 ja sanoin Afrikan väestön olevan vuosisadan lopussa 4 miljardia. Todellisen lukumäärän arvioidaan olevat 3,5 miljardia ja sanoin vahingossa väärin, vaikka olin asiasta Uuden Suomen ensimmäisessä puheenvuorossani samana päivänä kirjoittanut. Pahoittelen, sillä aina pitää turvautua faktatietoon. 3,5 miljardia on silti ihan pelottavan iso määrä ihmisiä mantereella, jolla on suuria vaikeuksia muutenkin. Korostan nyt sitä ettei minulla ole mitään afrikkalaisia ihmisiä vastaan ja toivon heille kaikkea hyvää. On kuitenkin selvää, että nämä populaatiot tulevat vaikka kävelemään meren yli parempaan elämään päästäkseen. Mihin he mahtavat suunnistaa? Aivan sama, vaikka siellä asuisi Pohjolan muinaisen kantaväestön kopio, me emme pysty heitä elättämään.

Yleisen arvion mukaan tilanne Saksassa muuttuu peruuttamattomasti vuoden 2020 tienoilla. Vaikka maan väkiluku on nyt 81,5 miljoonaa, maassa asuu jo nyt 20 % ulkomaalaistaustaisia, viime vuonna maahan tuli yli 700 000 muslimia ja heitä on maassa jo lähes 6 miljoonaa. Suurin osa heistä on nuoria ja tilastoja onkin syytä vertailla nuorten maahantulijoiden ja nuoren kantaväestön välillä. On vain matemaattinen kaavio, milloin tämä muukalaisjoukko tekee kulttuurikaappauksen Saksan kaltaisissa maissa ja tämän jälkeen eurooppalainen kulttuurimme, uskontomme ja sivistyksemme on peruuttamattomasti tuhoutunut ikuisiksi ajoiksi. SPR:n hyvää tarkoittava tv-mainos kampanja Eurooppaan tulevista naisista ja lapsista on ontuva tilastojen ja tv-kuvien kertoessa aivan muuta. Tällainen kömpelö tunteisiin vaikuttaminen vie sympatiaa pois. Miksi emme auta heitä lähtöalueilla? Euroopasta nämä vihaiset nuoret miehet eivät lähde ikinä vapaaehtoisesti pois, vaan eipä sitä selvästi moni haluakaan. Maahanmuuttajien työllistyminen on myytti ja Suomessa ulkomaalaisista vain saksalaiset tuottavat työllään enemmän rahaa kuin tulonsiirtoina saavat.

Eurooppalainen kulttuurimme on tuhoutumassa kansainvaelluksen hyökyaaltoon. Nyt on kriittinen vaihe ja aikaa lopulliseen kulttuurin romahdukseen on enää muutama vuosi. Angela Merkel on jäämässä yhdeksi Saksan historian synkimmistä hahmoista, niin hyvää kuin hän pohjimmiltaan tarkoittaakin.

On aivan sama tapahtuuko terrori-isku, tai vaikka kymmenen, jos samanaikaisesti luovumme ilman vastarintaa omista tavoistamme, kulttuuristamme, uskonnostamme ja jopa verenperinnöstämmekin. Maailmanhistoriasta tulee mieleen lähinnä surullinen uuden maailman valloitus. Luonnosta tulee mieleen muurahaispesä, jonne vieraslajike soluttautuu ja nopeasti valloittaa. Enkö minä siis vastustakaan terrorismia? Vastustan, mutta vielä enemmän inhoan eurooppalaista errorismia, jossa todellinen ongelma piilotetaan taas lentävän maton alle.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Brysselin terrori-isku, demografia, kansainvaellus, Uusi Suomi, Angela Merkel, maailman väkiluku

Helsingissä tulee tajuta funkkishistorian arvo

Perjantai 18.3.2016 klo 13:07

Suomi on voittanut pronssimitalin, kuulee nykyisin kesäolympialaisten aikaan noin kerran neljässä vuodessa sanottavan. Ei voi olla nauramatta, kun tilannetta vertaa suomalaisten lähes henkeäsalpaaviin suorituksiin kesäolympialaisissa ennen toista maailmansotaa. Suomi sai uskomattomat 171 mitalia kesäolympialaisissa vuosien 1908–1936 välisenä aikana, olkoonkin että elettiin toisenlaista aikaa ja mm. eräs nopea maanosa käytännössä puuttui. Suoritus ei silti ole vähäpätöinen, urheilijamme olivat oikeasti hyviä. Vuodet ennen sotiamme näyttävät nykysilmin miltei Suomen kulta-ajalta muutenkin ja tämä pitäisi myös kansallisesti ja Helsingissä ymmärtää ja hyödyntää.

Juuri Helsinki sai pidettäväkseen vuoden 1940 kesäolympialaiset ja tapahtuman piti olla Suomen yleisurheilun kultakauden huippukohta. Suomi-neito oli eheä kokonaisuus Petsamon käsivarsineen, oli kaunis Viipuri, Karjalankannas ja Karjalan meri Laatokka upeine luontoineen, Suomen talous oli nousussa ja edessä olisi ollut ilman sotaa valoisa tulevaisuus. Sota tuli ja maa-alueita meni, mutta arkkitehtuuri esimerkiksi Helsingissä jäi ja tämä asia pitää nyt täysiverisesti hyödyntää.

Helsingissä on paljon 1930- ja1940-luvulla rakennettuja hienoja kohteita, kuten Malmin lentokenttä, olympiastadion, lastenlinna, olympiakylä, taka-Töölön ja Kaisaniemen seutu, lasipalatsi, SOK:in tuotantolaitoksen, autokomppanian kasarmi sekä keskussotilassairaala Tilkka vain muutamia mainitakseni. Ne edustavat silloista uutta modernia elämäntapaa elokuvineen ja mainoksineen kasvavan ja kehittyvän kaupungin sykkeessä. Kiitettävän moni rakennus edusti nimenomaan kehitystä olemalla julkinen, kuten lentokentät, urheilualueet ja sairaalat osoittavat. Aikakauden ajattelun mukaan rakennuksilla täytyi olla funktio, tehtävä. Nyt näistä hienoista rakennuksista voi saada Suomineidon täyttäessä 100 vuotta uuden funktion.

Malmin lentokenttä valittiin juuri yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista. Malmin lentokentän aluekokonaisuus rakennuksineen ja kiitoratoineen on yksi merkittävimpiä valtakunnallisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja se on samalla osa vuoden 1940 kesäolympialaisten rakennusprojektia Helsingissä. Nyt pitäisi suunnitella funkkikseen, vuoden 1940 Suomeen ja suomalaisen urheilun kultakauteen liittyvä opastettu kulttuuriketju, johon kuuluisivat mm. Malmin lentokenttä, olympiakylä ja olympiastadion, Meilahdessa lastenlinna ja keskussotilassairaala Tilkka, lasipalatsi, Kaisaniemi ja SOK:n talo Sörnäisissä. Tilanne on päällä tällä hetkellä mm. Malmilla, olympiastadionilla ja lastensairaalassa, joten nämä uudet näkökohdat voisi saman tien hyödyntää. Esim. vanha lastensairaala on hieman kömpelö nykyaikaiseen käyttöön, olisipa käyttötarkoitus mikä tahansa. Olen jo pitkään miettinyt, miksi Helsinki ei ole hyödyntänyt oman tyttärensä, Tove Janssonin Muumi perintöä paremmin. Ainakin Naantalissa ja Tampereella on hyödynnetty Muumi-teemaa, miksi Helsinki ei itse ole niin tehnyt. Jonkinlainen Muumi-teemapuisto Naantalin ja Tampereen versioita tietenkään ”hiekoittamatta” saisi valtavasti positiivista huomiota ja kiinnostusta maailmalla. Voisiko lastenlinnan rakennusta hyödyntää tässä Muumi-teemassa ja olisiko Meilahdessa puistotilaa elämysmaailmalle lapsille, muualla Helsingissä sellaista kuitenkin on, vaikka rötösrouvat muuta väittävätkin.

Nykyinen kehärata sivuaa mielenkiintoisesti useita edellä mainittuja kohteita, voisi myös rakentaa useita niitä kiertävän sähköraitiolinjan. Näinhän on itse asiassa jo nyt lähinnä Malmia lukuun ottamatta. Helsinki ja Vantaa pitäisi yhdistää, jolloin asuntorakentaminen saataisiin viimeinkin järkevälle pohjalle. Tällä viikolla (17.3) oli kauppalehdessä esitys myös Malmin lentokentän muuttamiseksi bisnes-puistoksi, joka säilyttäisi lentotoiminnan mukaan lukien lähitulevaisuuden pienten reittikoneiden toiminta ja sisältäisi tutkimus- ja yritystoimintaa. Silti myös asuntoja voitaisiin rakentaa jopa 15 000 ihmisellä, nykyisen 30 000 ihmisen slummisuunnitelman sijasta. Yhdistetyssä Helsingin pitäjässä saisimme keskusalueen esimerkiksi Tikkurilan tienoille ja voisimme viimeinkin kunnolla toteuttaa radanvarsien asuntorakentamisen ja liikenneverkoston, jo nyt uusi kehärata on piristysruiske Vantaalle, mutta keinotekoinen kaupunkien raja aiheuttaa sen, että päättäjät vetävät köyttä eri suuntiin. Edellä mainittu bisnes-puiston ajatus on käytännössä sama, josta kirjoitin 23.2, mutta näitä ajatuksia on ollut monella muullakin. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen ja vääntää rautalangasta ilmeisesti itsekkäästi, mutta varmuudella lyhytnäköisesti ajatteleviin pääkaupunkiseudun päättäjille järkeä.

Malmille voisi lisätä myös Ilmailumuseon toimintaa ja olympiateemalla pitäisi esitellä yleisurheilumme kulta-aikaa laajemmin syyllistymättä kuitenkaan nationalismiin. Vaikkapa suurten urheilijoidemme teemapuisto patsaineen, uusi jäähalli alueelle tietenkin, sitten uuden kansalliskirjaston ja kansallismuseon seutuvilla myös vanhan vuoden 1939 Suomen esittelyä funkkistyyleineen (kaikkea muutakin hienoa toki on kuin funkkis). Mitään talvisotia museoineen ei välttämättä tarvitsisi hehkuttaa, vaikka sekin ajankohtaan liittyy. Tämän voisi kyllä täysin rauhanomaisenakin konseptina toteuttaa. Voisi myös perustaa vaikka muumi-, Malmin kenttä-, tai olympiaratikan, miksei vaikka kaikki.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 1940 kesäolympialaiset, Helsingin arkkitehtuuri, funkkistyyli, Malmin lentokenttä, olympiakylä, olympiastadion, lastenlinna, Tove Jansson, muumi-teemapuisto, Malmin bisnespuisto, kehärata

Yle-vero on lakkautettava

Torstai 25.2.2016 klo 20:42

Yle-vero, eli yleisradiovero on korvannut televisiolupamaksun vuodesta 2013 lähtien. Television käytön suora verottaminen on sinänsä ollut järkevä ratkaisu, eikä Ylen rahoittamiseen otettavassa verossa sinänsä olisi mitään pahaa, onhan se meidän oma valtakunnallinen radio ja televisio. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Ylen yhä röyhkeämmäksi käynyt propaganda, joka on saanut kansan suuttumaan.

Vireillä on heti suuren suosion saanut kansalaisaloite, joka perustuu seuraaviin kuuteen tekijään: 1. Ylen palveluiden ylläpito tulee kalliiksi suomalaisille. 2. Kun Yle lähettää heikkoa ohjelmistoa, asiaa ei voi käytännössä boikotoida, koska rahat otetaan joka tapauksessa kansalaisen lompakosta. 3. Kaupalliset paikallis- ja maakuntamediat joutuvat taloudellisesti kohtuuttoman hankalaan asemaan. 4. Yleisradio ei ole poliittisesti sitoutumaton. 5. Verorahoilla ylläpidettävä yleisradio on nykyaikana yksinkertaisesti tarpeeton, koska media on täynnä maksutonta ohjelmistoa. 6. Suomessa ei ole myöskään valtiollista sanomalehtitaloa, joten tarvitaanko myöskään ja enää valtiollista radio- ja televisioyhtiötä.

Näistä varsinkin kohta 4. on saanut monet, minä mukaan lukien suuttumaan. Ylellä on jatkuvasti poliittisesti puolueellinen näkökulma, jota se esittää osittain (usein hyvin kömpelösti) naamioituna mm. keskusteluohjelmissa ja uutislähetyksissä. Sanoma on ilmeisen piilovasemmistolaista ja vihreää ja esimerkiksi perussuomalaiset esitetään usein naurunalaisessa valossa.

Muutamia esimerkkejä mainitakseni viime vuotisessa pakolaisillassa Tampereella oli tekaistu pakolaisperhe, jolle syötettiin mm. puuroa. Näin yritettiin tehdä ruoalla leikkiminen ja ”läskikapinointi” hauskaksi ja normaaliksi ilmiöksi inhimillistäen paikalle kutsuttu tekaistu pakolaisperhe. Uutisissa ja aamu-tv:ssä on toistuvasti puolueellista propagandaa koskien mm. Venäjää, kansainvaellusta ja kotimaan politiikkaa. Viimeksi perjantai-iltana Perjantai-ohjelmassa avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojakin leikitteli monikulttuurisuudella ja osoitti oman suvaitsemattomuutensa suvaitsevaisuuden nimessä aiheuttaen monelle katsojalle ison pettymyksen.  Sosiaalinen media on täynnä erilaisia Ylen epäonnistuneiden aivopesuyritysten esimerkkejä.

Kansalaisaloitteen on tällä hetkellä allekirjoittanut 14 157 kansalaista ja läpimenoon tarvitaan puolen vuoden ajalta vähintään 50 000 nimeä. Allekirjoitusten määrä on iso ottaen huomioon, että aloite on ollut voimassa vasta kymmenen päivää. On Ylellä hyvätkin puolensa ja monet ohjelmat ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Aika on kuitenkin mennyt ohi valtiollisesta televisiosta, jonka aivopesu ei saa vastakaikua suurimmalta osalta kansasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yle, Yle-vero, propaganda, läskikapina, Perjantai-ohjelma Esko Valtaoja, kansalaisaloite

Malmin lentokenttä on Helsingin menestyksen avainkohde

Tiistai 23.2.2016 klo 13:30

Ihminen on pikkusieluinen olento ja katsoo ryhmäkuvasta oman kuvansa ja miltä siinä hiukset näyttävät. Tulevaisuus on ihmiselle usein seuraavat viisi minuuttia tai korkeintaan ensiviikko, parhaimmillaan laskelmissa saattaa siintää jopa puolen vuoden päässä oleva lomamatka. Sama yksisilmäisyys surettaa minua myös keskustelussa Malmin lentokentän ympärillä. Se on hyvin tunnepitoista joko puolesta tai vastaan päähuomion kiinnittyessä virheellisesti Helsingin asuntorakentamiseen. Selvyyden vuoksi esimerkiksi Helsingin Uutisten gallupin mukaan 95 % Helsingin asukkaista kannattaa lentokentän säilyttämistä! Nimenomaan kentän vastustajat (eliitti ja viher-vasemmistolaiset kaupunki-idealistit) näkevät lentokentän alueen puhtaasti asuntorakentamisen alueena.

En lähde tässä kuluneisiin kentän puolustamisen argumentointeihin, kantani on muutenkin selvä jo esim. kahden aiemman kentän puolustuskirjoituksen perusteella, vaan kirjoitan uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista, joiden avulla Malmin lentokentän alueesta saadaan yksi pääkaupunkiseudun parhaista vetovoimatekijöistä.

Älyteknologia etenee jatkuvasti valtavin harppauksin ja älypuhelimet ja niiden tapaiset laitteet pienenevät kooltansa ja kehittyvät niin, että pian koko koti toimii älyteknologialla, samalla kun liikennevälineet muuttuvat yhä älykkäämmiksi. Ensimmäisiä oikeasti puoli-itsenäisesti ajamaan pystyviä autoja on jo kehitetty ja sama huikea teknologia avaa myös ilmailuun aivan uusia mahdollisuuksia. Ajatus lentävistä autoista saattaa hyvin pian olla sittenkin totta. Suomen on panostettava tutkimukseen tämänkaltaisten älyteknologioiden alalla ja estettävä omien lahjakkuuksien siirtyminen lähiulkomaillekin töihin.

Suomessa on edelleen valtava informaatioteknologian osaajien pääoma Nokian puhelinten menettämisestä huolimatta. Nyt on panostettava uusiin älyteknologisiin innovaatioihin, joissa taivas kirjaimellisesti on rajana. Tulevaisuutemme on ilmailu- ja avaruusteknologiassa. Markkinat ovat rajattomat alkaen pienistä drooneista (miehittämätön ilma-alus) aina ulkoavaruuteen saakka. Malmin lentokentän alueesta on tehtävä uuden ilmailuteknologian tutkimuksen keskittymä, johon rakennetaan sopivassa suhteessa uusia asuntoja ja mielekäs tutkimusinfrastruktuuri tulevaisuuden (varsinkin) ilmailuteknologioille. Suomen Ilmailumuseo Vantaalta voidaan ainakin osittain siirtää Malmille ja hankkia vetonaulaksi DC-9-14 mallin ns. tumppi-ysi (entinen Finnairin OH-LYD) viipymättä Afrikasta. Samalla laajalla alueella Tattarisuolla levittäytyvä teollisuusalue tulee uudistaa hienommaksi ja houkuttelevammaksi nykyisiä yrittäjiä tietenkään pois ajamatta. Alueen nykyinen epäsiisti infrastruktuuri johtuu ainakin osittain kaikkien pelosta päättäjiä ja tulevaisuutta kohtaan, jolloin kukaan ei ole uskaltanut tehdä investointeja häätämisen pelossa. Nyt on tehtävä uusi kehittämissuunnitelma rajoitettu asuntorakentaminen ja ilmailuteknologia pohjana, johon lisätään Suomen ilmailumuseon toimintoja ja toimivat liikenneyhteydet. Lentokenttä ilmailukäytössä tietenkin säilytetään, sillä (lähi)tulevaisuuden siviili-ilmaliikenteelle Malmin sijainti on yksi parhaista maailmassa. Yli-innokkaat kaupunkisuunnittelijat saavat siis sittenkin sormeilla Malmin lentokenttää, mutta uusin ehdoin. Myös sähköraitiotien voi linkittää Malmin lentokentän kautta, sillä rauta- ja raitiotieteknologia on osa tulevaisuuden liikennejärjestelmää varsinkin ennen kuin älykäs ilmakäytäviä hyödyntävä matkustaja lähilentoliikenne otetaan käyttöön. Sähköraitiolinjan voi yhdistää raidejokeriin ja näin saadaan suora yhteys myös Otaniemeen, jonka lahjakkailla tutkijoilla on jatkossa suora yhteys Malmille. Malmilla voitaisiin kehittää ja tutkia myös erilaisia simulaattoreita ja pelejä. Nopeasti tällainen ilmailumuseo ja ilmailuteknologiakeskittymä saisi valtavasti huomiota ja houkuttelisi valtavasti kävijöitä ja investointeja ympäri maapalloa.

Joillekin mustavalkoisesti ajatteleville Malmin lentokenttä on nyt ongelma vanhana lentokenttänä keskellä asuntopulasta kärsivää kaupunkia. Luovalla ajattelulla Malmi on mahdollisuus uutena lentokenttänä keskellä Helsinki-Vantaalta jatkuvaa uusien investointien ja rakentamisen rypästä aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumassa.

 

6 kommenttia . Avainsanat: Malmin lentokenttä, älyteknologia, lentoauto, drooni, Suomen Ilmailumuseo, DC-9-14, sähköraitiotie, Otaniemi

Helsingin pitäjä tulisi perustaa uudestaan

Sunnuntai 21.2.2016 klo 13:48

Keskustelua pääkaupunkiseudun metropolialueen ympärillä on käyty jo vuosia ja tässä joitakin omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Korostan että mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta mitään puolueen virallista kantaa.

Historiasta kiinnostuneena olen toki tutustunut myös nykyisen asuinalueeni mielenkiintoiseen historiaan ja huomio kiinnittyy mm. Helsinki-nimen käyttöön niin nykyisen kaupungin, entisen maalaiskunnan, kuin myös Helsingin pitäjän nimessä, joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat suurelta osin nykyisen Vantaan alueisiin. Olen itse tullut siihen tulokseen, että Helsingin kantakaupungista olisi muodostettava jonkinlainen esim. rumalta uudisrakentamiselta rauhoitettu erityisalue, jolla olisi erillinen budjetointi ja osittain hallinto, sillä nykymuodossaan helsinkiläiset rahoittavat usein omasta lompakostaan esim. sellaisia kulttuurikohteita- ja tapahtumia, joita kaikki suomalaiset ja ulkomaalaisetkin käyttävät. Uusi Helsinki olisi entinen Helsingin pitäjä, johon kuuluisivat yhdistyneet ”Helsingin kantakaupungin pohjoispuoliset maalaisalueet” sekä Vantaan kaupunki, sekä mahdollisesti jo alkuvaiheessa keski-ajan jälkeen Helsingin pitäjästä eronneet pikkukunnat Vantaan pohjoispuolella. He erosivat emäpitäjästään aikanaan lähinnä nykynäkökulmasta niinkin pienistä syistä kuin kieliero ja sunnuntain kirkkomatkat. Miten ajat ovatkaan muuttuneet, mutta toisaalta näen juuri taipumuksessa historian toistamiseen itsellään ratkaisuna moniin pääkaupunkiseudun ongelmiin.

Pääkaupunkiseutu poikkeaa suuren asutuskeskittymän vuoksi muusta Suomesta ja alueella asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä ja määrä tulee edelleen kasvamaan. Pääkaupunkiseudun kunnilla on paljon yhteistyötä työssäkäynti- ja asiointialueineen yli osin keinotekoisten rajojen. Minusta laaja metropoli esim. länsipuolen alueet, kuten Espoo siihen kuuluvana olisi ainakin aluksi liian suuri, mutta ”maalais-Helsinki” ja Vantaa yhtyeenliittyneenä pysyttäisiin vielä realistisissa rajoissa, jonka puitteissa voitaisiin muodostaa toimiva ja yhtenäinen kaupunki. Samalla saataisiin ratkaistua varsinkin Helsinkiä raastava tonttipula, jossa kaikki haluavat lisää asuntoja, kunhan niitä ei tule omille maille.

Suuri metropoli olisi liian maailmaa syleilevä ja moninapainen. Esimerkiksi sekä Espoolta että Vantaalta puuttuu selkeä ydinkeskus. Nyt olisi kultainen tilaisuus rakentaa uusi Helsingin pitäjän keskus suurin piirtein Tikkurilan tienoille, joka kehittyy ja jota rakennetaan nyt muutenkin suurin harppauksin. Uuden suurkaupungin nimestä voitaisiin keskustella. Samoin Helsingin kantakaupungin juridisesta ja taloudellisesta asemasta voitaisiin toki neuvotella. Helsinki olisi edelleen Helsinki, eikä Tikkurilan tienoille perustettava hallinnollinen keskus saisi viedä siltä pääkaupungin asemaa. Nykyisiä kantakaupunkilaisia ei saisi myöskään eristää, vaan heillä tulisi olla oikeus kuulua myös osaksi suurkaupunkia, mutta niin että ”varsinainen Helsinki” olisi suojeltu suurmoskeijan ja Guggenheimien kaltaisilta mielettömyyksiltä. Malmin lentokentän kaltaiset tulevaisuuden avainkohteet säästyisivät samalla tuhoamiselta. Tulen kirjoittamaan myöhemmin lisää suurmoskeijasta ja Malmin lentokentästä samalla kun aloitan uuteen teknologiaan liittyvien kirjoitusten sarjan. Meillä on jo Helsinki-Vantaa, nyt pitää nimen kaksiosaisuus poistaa ja hyödyntää uusi rakentamisen ja kehäradan tarjoama kultainen tilaisuus. Tarjolla olisi tuhansittain työpaikkoja kun Helsinki ja Vantaa yhtenä kuntana päättäisivät rakentamisesta, maankäytöstä ja uusista investoinneista.

Miten ajatukseni eroavat nykyisistä metropolimalleista? Vanha kanta-Helsinki pitäisi rauhoittaa erillisalueeksi ja muuten olisi palattava vanhaan ”maalais-Helsinki” ja Vantaa yhdistämällä. Supermetropolissa olisi liian monta päättäjää, liian suuri alue ja liian monta mielipidettä, jolloin kukaan ei ottaisi vastuuta mistään ja päätöksenteko olisi liian hidasta. Yhden kaupungin mallissa päätöksenteko olisi riittävän suunnitelmallista ja jämäkkää, sillä kaikki päätökset koskisivat täysin valtuuksin omaa aluetta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin pitäjä, metropolialue, pääkaupunkiseutu, suurmoskeija, Guggenheim

Kevyttyömiesten paluu

Lauantai 20.2.2016 klo 13:46

Joskus 90-luvulla oli Pulttiboississa tai vastaavassa Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan näyttelemänä sketsi tattareista, jotka eivät voineet –tai ei tarvinnut– tehdä kunnolla  töitä, koska kädessä oli ”kevytlapio”. Nyt kevyttyömiehet ovat palanneet uuden maahantunkeutumisaallon myötä. Mersuilla ajavat turvapaikkabisneksen pyörittäjät ovat keksineet asiaa varten jopa älypuhelinsovelluksen nimeltä Recommend a Refugee, joka on SPR:n, SEK:n ja Hufvudstadsbladetin yhteishanke, jolla pyritään turvapaikanhakijoiden kevyttyöllistämiseen palkatta tai lyhyellä harjoittelulla. Tähän kevytmielisyyteen voi vastata, että meillä on vain 241 000 omaa työtöntä joulukuussa 2015, eikä nuorisotakuukaan ole kunnolla toiminut. Työvoimakoulutuksia ja niitä seuraavia harjoitteluita pyörii jatkuvasti myös, jotta Brysselin suuntaan voidaan lähettää hyviä työllisyyslukuja ja että firmat saavat käytännössä ilmaista kotimaista työvoimaa.

Ajatus maahantulijan työllistymisestä on sinänsä kaunis, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Valtamedia kuitenkin peittelee tänne tulijoiden älykkyyteen, työtaitoon ja koulutukseen liittyviä tekijöitä. Monelle pitää opettaa ensin luku- ja kirjoitustaito. Vasta sen jälkeen voi antaa kättä pidempää, esimerkiksi kevytlapion käteen. Saksasta kuuluu nyt kummia (Merkelin näpertelystä huolimatta) ja saksalaiset ekonomistit ovat keksineet, että on syytä epäillä turvapaikanhakijoista saatavaa hyötyä! Mainittakoon, että YK:n raportin mukaan Ruotsi voidaan laskea kehitysmaaksi vuoteen 2030 mennessä! Vuonna 2010 Ruotsi oli HDI-asteikolla (Human Development Index, joka mittaa elinajanodotetta, koulutusta ja elintasoa kussakin maassa) sijalla 15. Vuonna 2030 sen arvioidaan olevan sijalla 45 koko tätisosiaalidemokratiayhteiskunnan lamauttavan maahanryntäyksen vuoksi. Tällainen romahdus on jo maailmanhistoriallista mittakaavaa, eikä sillä löydy vertaistaan modernilta ajalta mistään. Ruotsi hukkuu maahantunkeutumistulvaan, eivätkä resurssit riitä koulutuksen, sairaanhoidon ja muun infrastruktuurin hoitamiseen. Aikanaan toiminut hyvinvointiyhteiskunta terveys- ja sosiaaliturvapalveluineen sortuu nyt omaan näppäryyteensä. Tällä viikolla tuli uutinen, että Malmössä asuu nyt virallisesti enemmän maahanmuuttajia kuin kantaväestöä. Moni ruotsalainen vanhus ei pääse asumaan palvelutaloihin, koska kaikki paikat menevät turvapaikanhakijoille. Kaikenlainen kritiikki tuomitaan ruotsalaisessa konsensusyhteiskunnassa heti natsismiksi.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. On herännyt kysymys turvapaikkapäätöksiä tekevien viranomaisten pätevyydestä tehtäviin. Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen on tehnyt asiasta myös välikysymyksen eduskunnassa. Huolimatta samasta kansainvälisestä lainsäädännöstä on turvapaikkapäätösten määrässä ollut huomattavia eroja pohjoismaiden välillä Suomessa tehtyjen myönteisten päätösten ollessa kymmeniä prosentteja muita suurempia. Turvapaikkaprosessia on alettu ”tehostamaan” ja on palkattu yli 500 uutta työntekijää. Maahanmuuttovirasto on saanut lisää resursseja turvapaikkahakemusten käsittelyyn, päätöksentekoon, vastaanottoon ja turvapaikkaprosessin tehostamiseen.

Viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi irakilaisten hyväksymisaste on ollut 85 %, Afgaanien 72 % ja somalialaisten 88 %. Kaikki edellä mainitut maat on jo todettu ainakin osittain turvallisiksi. Myös Somalia, josta tulevien myönteisten turvapaikkahakemusten lukumäärä on erityisen silmiinpistävä. Onnistuneena työvoimapoliittisena toimenpiteenä tiedän kahden somalialaisen nuoren miehen työllistyneen tulkkeina miinalaiva Pohjanmaalla. Työpaikkana oli Somalian rannikko! Somalialaisia naisia toimii yrittäjinä Helsingin kaupungissa 0. Työllistävä vaikutus on ääretön. Olen työskennellyt tai seurannut joidenkin somalialaistaustaisten molempia sukupuolia edustavien nuorten työskentelyä ja tehnyt asiasta omia johtopäätöksiä, vaikka tärkeämpää on keskittyä omaan suoritukseen. En halua lietsoa vihaa tätäkään kansanryhmää kohtaan, mutta kriittinen saa olla, ainakin C-ihmisten (Charlie, Che) mukaan. Eri mieltä ei heidän mukaan voi olla, joten pelkuri olisi hiiren hiljaa, mutta minähän kirjoitan hiljaa hiirtä vain avuksi käyttäen.

Minua raivostuttaa myös mediassa esiintyvät eri aloilla usein johtoasemissa olevat henkilöt, jotka puhuvat tämän räjähtäneen maahanryntäysilmiön tulleen heille yllätyksenä. Jos tällainen asia yllättää heidät, pystyvätkö he mihinkään muihinkaan tasapainoisiin ja järkeviin päätöksiin? Kaikessa johtamisessa on aina varauduttava eri tilanteisiin. Vanha preussilainen viisaus on että ”vihollisella on neljä toimintavaihtoehtoa, joista se valitsee viidennen”. Maailman väestötilastoja, konflikteja, kansannousuja sekä suvaitsevaista R-mallia (Ranska-Ruotsi) seurannut on kyllä tajunnut, mihin tämä V-tyyli (viher-vasemmisto) johtaa. Kyllä tällaisia järkeviäkin henkilöitä meiltä löytyy, esim. internetistä löytyy asiakirjoja, joista näkee osan päättäjistä ja ministeriöiden henkilökunnasta nähneen ennalta, mitä tuleman pitää. Myös rajavartiostossa tilanne on toki ymmärretty ajoissa.

Entä polttavatko nämä kevyttyömiehet kevytsavukkeita? Tiettävästi eivät, ainakin he polttavat aitoa tupakkaa ja paljon, joka on myös kehitysmaan merkki. Mutta sehän ei näy tilastoissa… vielä.

1 kommentti . Avainsanat: Kevyttyömies, HDI, maahanmuuttovirasto, YK:n mukaan Ruotsi kehitysmaa 2030, tätisosiaalidemokratiayhteiskunta, turvapaikkapäätös, C-ihminen, R-malli, V-tyyli

Viilattuja pilkkuja ja havumetsien lakeja

Perjantai 19.2.2016 klo 12:50

Nuori kuninkaamme Kustaa II Aadolf vieraili Helsingissä tasan 400 vuotta sitten helmikuussa 1616 pitäen täällä maapäivät, joita valtiopäiviksikin on kutsuttu. Helsinki oli vaatimaton puukaupunki ja sijaitsi vielä Helsinginkosken länsipuolella ja valikoitui kokoontumispaikaksi lähinnä keskeisen sijaintinsa vuoksi, sillä Turusta, Viipurista ja pohjoisista maakunnista oli Helsinkiin suurin piirtein yhtä pitkä matka. Ajat olivat kovat ja väestöllä oli paljon valituksia mm. sotajoukkojen (omien) ja aateliston toiminnasta. Mirkka Lappalainen on osuvasti kuvannut, että maassamme vallitsi viidakon lain sijaan havumetsien laki, jossa voima itsessään oli oikeus, eikä valtiovalta pystynyt vielä kontrolloimaan kunnolla väestön toimintaa ja järjestystä.

Nyt havumetsien lait ovat palanneet Pohjolaan mm. pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle levittäytyneiden vierasperäisten (ihmis)lajikkeiden myötä. Ne sopeutuvat huonosti Suomen karuun ilmastoon, luonnonolosuhteisiin ja jopa kaupunkiympäristöihin. Monella ihmisellä on kuitenkin oikea hätä, eikä tarkoitukseni ole vitsailla heidän kustannuksellaan, käy kuitenkin mielessä mikä haloo nousisi eräillä, jos kysymyksessä olisi jokin muu kuin ihmisperäinen vieras tulokas. Ensimmäinen erä irakilaisia lennätettiinkin eilen 18.2 takaisin lähtömaahansa erittäin huokeaan 200 000 € hintaan. Lentokoneen portailta oli vielä kiva ottaa älypuhelin selfie kylmän, mutta lumisen Suomen jättämisen hetkellä. Aika harva jäi näitä huvimatkalaisia kaipaamaan idealisteja lukuun ottamatta, mutta heille on vielä riittämiin ”nuorta lihaa” sekä kotouttamispuuhastelua tarjolla.

Presidentti Niinistön valtiopäivien avajaisten 3.2 puhe otti voimakkaasti kantaa turvapaikanhaku- ja kansainvaellus -ilmiöihin. Puhe sai paljon kiitosta ja siihen kiinnitettiin myös ulkomailla huomiota. Pidin sitä itsekin tervetulleena, koska ylipäällikön aiemmat puheet ilmiöstä ovat olleet aika nuhtelevia asian kritisoinnista, jolloin mustavalkoisen ajattelun tuomitseminen on sisältänyt itsessään mustavalkoisen ajattelun. Vihervasemmisto tietysti älähti presidentin puheesta paljastaen jälleen oman tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen ajattelun- sekä suvaitsevaisuuden puutteensa jonkun ollessa eri mieltä. Vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari arvosteli presidentin puheen olleen Geneven pakolaissopimuksen kaltaisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Hänellä menivät kuitenkin kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntöjen tulkinta sekaisin. Kansainvälisillä sopimuksilla ei luoda samanlaisia velvoittavia sääntöjä kuin lainsäädännöllä. Erkki Tuomioja meni myös heti parantamaan maailmaa ja arvosteli, ettei vihapuheita tai väkivaltaa saa edes epäsuorasti hyväksyä. 

Euroopassa on palattu uuskeskiaikaisuuden aikaan, jossa kuninkaat ja valtakunnat eivät kunnolla pysty kontrolloimaan asukkaidensa tekemisiä, eivätkä ihmiset koe enää olevansa sitoutuneita mihinkään. Veroja tietysti nyhdetään vieläkin, mitä kyetään. Pitäähän jonkun huvilennotkin etelään maksaa. Miten paljon voisikaan rikkinäisiä ja köyhiä suomalaisia lapsiperheitä samalla tavalla auttaa. Lapset pääsisivät lomalle ja tällä kaikella olisi perheitä eheyttävä ja lapsille inspiraatiota antava vaikutus.

Myös katupartiokeskustelu on oire auktoriteettien otteen höltymisestä ja kansalaisten ryhtymisestä oma-aloitteiseen toimintaan. Tosiasiallisesti ns. katupartiointi on alkanut ja ilmiössä on mitä erilaisimpia muunnelmia kuten shakissa, nappulatkin ovat samat: mustat ja valkoiset, lisäksi on naisilla ”kevytversioita” ja pelleillä omia, kieltämättä säälittävän huvittavia versioita. Nyky-Euroopan tilanteesta on kuitenkin leikki kaukana ja kaikkialla kaksi vastakkaista leiriä viilailee koko ajan pilkkuja etsien vastapuolen toiminnasta huomautettavaa. Monia sisällissotia on edeltänyt samanlainen vastapuolten nälviminen ja omien turvajoukkojen perustaminen. Näin on ollut esimerkiksi Amerikassa 1850-luvulta alkaen, Espanjassa 1930-luvulla tai vaikka Suomessa ennen vapaussotaa. Tavallista kansaa on eurooppalaisissa mielenilmaisuissa nähty samassa määrin tuskin sitten 1800-luvun ”hullujen vuosien”. Tarkkasilmäinen on nähnyt joukossa myös Konfederaation lippuja ja tällaiseen konfederaation on paljon halukkaita ­–varmaan enemmän kuin voisi ottaa– ja itsekin kannatan sitä, että Britannia, Pohjolan kansat, oikeamieliset keskisen Itä-Euroopan maat, saksankielinen Keski-Eurooppa jne. perustaisi oman talousalueen, jossa ei tarvitsisi hemmotella Kreikan tapaisia heikkoja valtioita, tai rappeutuneiden eurooppalaisten maiden utopistisia katteettomia Eurooppa-fantasioita.

LÄHTEET:

Lappalainen, Mirkka. Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632. Bookwell Oy, 2014 Helsinki.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Havumetsien laki, Kustaa II Adolf, pohjoinen havumetsävyöhyke, presidentti Niinistön puhe, Geneven pakolaissopimus, katupartio, Konfederaatio

Kansainvaelluksia Raatteen tiellä

Perjantai 22.1.2016 klo 20:25

Nyt on vieläkin kirjoitettava turvapaikanhaku-ilmiöstä, tai pikemminkin kansainvaelluksesta, kuten presidentti Niinistökin jo asian ilmaisee. Jokakeväinen ilmiö nyky-Suomessa on vapunjälkeinen puistonäkymä, jossa nuorisoa ja vähän vanhempaakin porukkaa makaa puistoaukeilla mitä groteskeihimpiin asentoihin vääntyneinä väsähtäneinä kovan juhlinnan jälkeen. Uusvanhana ilmiönä ovat tulleet irvokkaat talviset tielle pysähtyneet autojonot marssilla Venäjältä Suomeen mukanaan uusia kansalaisia joillekin, ”maahanvääntäytyjiä” toisille. Hälytyskellojen täytyy soida, kun n.70 kilometriä Suomen rajalta kuolee intialainen mies ja hänen kuolemaansa suree Suomen presidentti samalla kun puolustelee suomalaisten viranomaisten toimintaa! Huomioon otettavaa on myös, että presidentti sanoi maahan olevan tulossa kolmeakymmentä eri kansallisuutta, joten kysymyksessä on enemmänkin muoti-ilmiönä oleva joukkoliike, kuin hätä sanan varsinaisessa merkityksessä. Pahimmassa hädässä olevat eivät voi edes lähteä mihinkään ja heitä tässä pitäisi auttaa. On röyhkeätä pelleilyä, että nyt maahantunkeutujat ovat keksineet polkupyörä- ja ajoneuvorallin.

Tilanne on nyt niin vakava, että yhteiskunnallinen vakaus järkkyy niin Suomessa, kuin Euroopassakin. Asiaan ei voi suhtautua kevytmielisesti nuhtelemalla ilmiön liioittelemisesta tai arvoilmapiirin kovenemisesta, kuten esim. presidentti Niinistö ja arkkipiispa Kari Mäkinen ovat ilmaisseet. En missään nimessä kapinoi heitä vastaan, mutta liiallinen asian mitätöinti vain vakavoittaa tilannetta edelleen. Jossain vaiheessa kansa menettää luottamuksensa päättäjiin. Nykyiset kansainvaellukset muuttavat väestörakenteet, huoltosuhteet, talouden ja yhteiskunnallisen vakauden Pohjolassakin ikuisiksi ajoiksi ja tulevaisuuden sukupolvet tulevat katkerasti vihaamaan meidän aikanamme tehtyjä järjettömiä ratkaisuja.

Vain sata vuotta sitten myös pääkaupunkiseudulla käytiin välillä katkerankin sävyisiä kieliriitoja. Vantaan alueella 95 % väestöstä oli ruotsinkielistä ja suomenkielisiä yleisesti väheksyttiin vähemmän aikaansaavina ja sivistymättömämpinä ihmisinä. Helsingin kaupungin alueliitoksien taustalla oli osin myös Helsingin pitäjän päättäjien halu suomenkielisestä rahvaasta eroon pääsemiseksi. Nyt tilanne on täsmälleen päinvastoin ja ruotsinkielisiä Vantaalla on 5 % väestöstä! Enää ei myöskään suomenkielisiä aliarvioida, mutta nyt ei saa karata aiheesta, vaikka (kotimainen kieliriitely) minua harmittaa.

Väestörakenteisiin on kuitenkin tulossa vieläkin dramaattisempi muutos nykyisen maahanmuuton myötä. Pääkaupunkiseudulla asuu jo nyt lähes joka neljäs suomalainen ja alueella on huomattava ulkomaalaistaustaisten osuus ja tänne saapuu erittäin suuri määrä myös muualle Suomeen sijoitetuista tai sijoittuneista ulkomaalaisista ja pakolaisista. Helsingin asukkaista ulkomaalaisia on nyt 8 %, mutta pääkaupunkiseudulla on kolmisenkymmentä asuinaluetta, joilla 20 % väestöstä on ulkomaalaistaustaisia ja näiltä yleensä köyhimmiltä alueilta on jo alkanut ns. valkoinen pako.

Maahanmuuttajien työllistävän vaikutuksen hyödyllisyyttä on mediassa jatkuvasti hehkutettu ja sitä ovat toitottaneet jopa monet muuten älykkäät ja järkevät ekonomistit, kuten Juhana Vartiainen ja Jaakko Kiander aivan tosissaan. Todellisuudessa työllistyneilläkin maahanmuuttajilla on ollut taloudellisesti negatiivinen vaikutus. Tarkkaan ottaen ulkomailla syntyneistä työssä käyvistä vain saksalaisilla on ollut positiivinen nettovaikutus Suomen talouteen. Järjestyksessä Somalia, Irak, Thaimaa, entinen Jugoslavia tilastot ovat aivan surkeita ja myös toisen sukupolven maassa syntyneiden työllisyysprosentit ovat kymmeniä suomalaisia jäljessä. Thaimaalaisten, eli hyvän työmoraalin omaavien itä-aasialaisten osuus johtuu varmasti suuresta kotiäitien määrästä.

Edellä mainitut ryhmät aiheuttavat töissä ollessaankin negatiivisen tuloksen tilastoihin pienipalkkaisilla ja satunnaisilla töillä, joten he saavat tulonsiirtoja kuten asumistukea, sosiaaliturvaa ja lapsilisää enemmän kuin työpanoksellaan parantavat kansantaloutta. Kotiäitiys on tietysti näille ryhmille sallittua, toisin kuin monilapsisen suomalaisen perheen äidille. Yhden turvapaikanhakijan arvioidaan maksavan Suomelle 13 200 euroa vuodessa. Jos maahamme saapuu tänä vuonna 50 000 turvapaikanhakijaa, maksaa se varainhoitoyhtiö Frontin mukaan 1,5 mrd euroa. Hallituksen itkua ja hammastenkiristystä ja varsinkin vastustusta aiheuttaneet talousuudistukset ovat siis joka tapauksessa turhia kun meillä on yhdelle ryhmälle piikki auki, samalla kun omat pienipalkkaiset rahoittavat sen heille. Hallituksen ulkopuolella olevat puolueet voivat nauttia kannatuksen kasvusta samalla kun vaativat maailman parantamista, suvaitsevaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. SDP:lle myös vaikeneminen on kultaa.

Talouteen ja väestörakenteisiin aiheuttavien paineiden lisäksi maahanmuutto aiheuttaa myös yhteiskunnallisen koheesion hajoamisen. Pohjoismaat ovat pienestä väestöstään huolimatta menestyneet juuri etnisen samankaltaisuuden ja erinomaisen sosiaalisen pääoman, sekä matalien tuloerojen ansiosta. Sosiaaliturvaverkko, joka luotiin meitä ja omaa yhteiskuntaamme sekä asukkaitamme varten toimi myös lisäten hyvinvointiamme. Nyt tämän kaiken voi unohtaa, sillä me emme voi jakaa ilmaista rahaa ventovieraille ihmisille.

Luottamuksen viranomaisiin kadotessa aletaan perustaa katupartioita, eikä kaikista häiriöistä vaivauduta enää ilmoittamaan viranomaisille. Luottamus kanssaihmisiin heikkenee mitä enemmän monikulttuurisessa ympäristössä asutaan. Tuloerot kasvavat ja alkaa syntyä ongelmalähiöitä. Joku esittää vakavissaan työnteosta maksettavan palkan erilaista hinnoittelua maahantulijoille. Jo nyt esiintyy hintojen polkemista mm. parturipalveluissa ja ravintola-alalla.

 Aivan järkyttävää on niin sanottu tapakoulutus, jota nyt on alettu mm. kaksoisvirtain alueilta tulleille maahantulijoille ”opettamaan”. Heille opetetaan, että naisia ei saa kähmiä ja että silmiin katsominen ei aina tarkoita ”sitä”. Prismasta ei kannata varastaa, koska siellä on valvontakameroita. Nämä ihmiset tulevat ihmiskunnan kaupunkikulttuurien kehdon alueelta ja he kyllä ymmärtävät tämänkaltaiset asiat. Jos ”kukkahattutädit” päättävät laittaa rahaa tällaisiin koulutuksiin, pelkään mitä muuta he vielä suuressa älykkyydessään keksivät. Ongelmana on myös median, kuten ”tiettyjen lehtitalojen ja televisioyhtiöiden” ilmeinen vasemmistolaisuus ja sinisilmäinen monikulttuurisuus. Jopa poliisi myöntää pimittävänsä ulkomaalaisten tekemiä rötöksiä! Kirkolle tuntuu olevan tärkeintä islamilaisten maahanmuuttajien hyvinvointi sekä rauhan ilmapiiri ilman pienintäkään kritiikkiä sen äärioppeja kohtaan. Ihmiset pelkäävät kohta uimahalliin menoa ja uimahallien säännöt ovat kuulemma vanhentuneita. Olutta ostaessa voi kaksikielisessä maassamme lukea alaikäisille myyntikiellot nyt myös arabiaksi tai sitten ostaja on itse jo kiellon osoittamassa kunnossa ja näkee tekstitkin kolmena.

Niin sanotussa kotouttamisessa on myös muita perustavanlaatuisia mittakaavavirheitä, kuin tapakoulutus. Jotkut ihmiset ovat sokaistuneet länsimaisen demokratian erinomaisuudesta ja sen soveltuvuudesta kaikkialle maailmaan. Moni ajattelee nuorelle Lähi-idästä tulevalle nuorelle miehelle koulutuksen ja työpaikan tarjoamalla asioiden alkavan luistamaan itsestään. Ei se näin yksinkertaista ole. Ne eivät ole nuorelle muslimille kylmässä Pohjolassa tärkeimpiä asioita, vaan niiden edelle menee perheen ja suvun etu. Islamilainen yhteiskunta on muutenkin hyvin kaukana länsimaisesta demokratiasta, tasa-arvosta ja oikeusvaltiosta. Tässä ei sitten ole minun taholta mitään varsinaista vihaa tai rasismin häivää. Olen edelleen hyvin kiinnostut esim. Mesopotamian alueen historiasta ja voin keskustella paikallisten ihmisten kanssa ja katsoa heitä silmiin. Edellä viittaan erääseen savonlinnalaiseen lääkäriin, joka on myös asunut alueella vuosia.

Näistä asioista voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta tärkeää on mieluummin miettiä sitä kenen etu tämä kaikki mielettömyys on? Taloudellisessa mielessä hyötyvät ainakin USA, Venäjä ja Aasia. Pohjois-Amerikka on tosin itsekin mukana hätää kärsivien auttamisessa, mutta siellä ei yhtään surra EU:n heikkenemistä ja hapuilua. Venäjälle sopii EU:n säröily niin taloudellisesti kuin geopoliittisestikin. Itä-Aasia hyötyy taloudellisesti, eikä itse (esim. Japani) viisaasti ota kansainvaelluksia vastaan. Venäjällä kuollut turvapaikanhakija oli intialainen. Eikö Intia ole enää demokratia? Onko Intian miljardin ihmisen joukossa kärsiviä sellaisia? On varmasti. Otammeko Suomeen aluksi Delhin Suomea suuremman kaupungin asukkaat? Vihervasemmiston anarkisteillemme, kuten Tampereen pelleille tilanne sopii myös erinomaisesti. Tilanne rapauttaa yhteiskuntaa ja edesauttaa anarkiaa ja tyhjäntoimittamisesta maksettavien asumis- ja talousetujen saantia. Yhteiskunta ilman armeijaa, kirkkoa, järjestystä ja koheesiota on varmasti heidän etu. Eliitin kannattaa vähätellä tilannetta, jotta voi asua omilla asuinalueillaan ja saada palvelijaihmisiä bussikuskeiksi ja hoivatöihin. Se, ettei omia työntekijöitä näihin hommiin löydy on enemmän myytti, sillä varmasti työntekijöitä löytyy kun markkinat hinnoittelevat itse itsensä. TE-toimistojen henkilökunnan taso on meillä heikkoa lähtien aikataulujen hallinnasta luovuuteen.

Mitä pitäisi tehdä? Tilanne tuntuu kärjistyvän päivä päivältä ja Eurooppa on jakautumassa kahteen leiriin valtioiden sisällä ja osin niiden välillä. Itä-Euroopasta käydään Eurostoliiton pääkaupungissa Rysselissä kuuntelemassa nuhteita ja selittelemässä tekemisiä. Ei äärioikeisto, vaan tavallinen kansa marssii kaduilla perheiden, kristittyjen arvojen ja oman kulttuurin puolesta. Konflikti (islaminuskoisten sisäinen, Israel voittaisi joka tapauksessa) on saatava loppumaan. Tarvittaessa on käytettävä voimaa (jalkaväki). Ihmisen maksavat Euroopassa minkä tahansa kiskuriveron, kunhan nämä huonosti käyttäytyvät toisuskoiset nuoret miehet saadaan täältä pois. Mikä tahansa eurooppalainen taistelutappio tässä ”vapaustaistelussa” on parempi kuin epämääräinen auttaminen siellä ja täällä. Millä tahansa hinnalla voimme kustantaa avustusleirit kaaosalueella, kunhan meidän ei tarvitse täällä amatöörimäisesti hoitaa tätä irvokasta ja suunnitelmatonta näytelmää. On tehtävä sellainen rauhansopimus, joka alueella pitää, vaikka ajatus on sinänsä täysin naurettava paikallista kulttuuria tuntien. Mukavuus turvapaikanhakukulttuuri on myös lopetettava. Jos ottaa yhden turvapaikanhakijan, tulee tilalle heti kymmenen uutta. Maapallolla on liikaa ihmisiä ja kaikki haluavat vääntäytyä Länsi-Eurooppaan, joka on sodanjälkeisessä hyvinvoinnissa, vasemmistolaisuudessa ja unioni-huumassa menettänyt jo todellisuuden tajunsa. Muuten alkavat kohta omat koirat purra ja lujaa.

LÄHTEET:

Esim. Länsi-Helsingin perussuomalaiset, Ilkankulma 21.1.2016. Miten maahanmuutto muuttaa Suomea ja Eurooppaa.

Savonmaa.fi 20.1.2016. Eero Timgren tuntee islamin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakijat, kansainvaellus, tapakoulutus, kukkahattutäti, islamisaatio, hyvinvointivaltio, pääkaupunkiseudun väestörakenne

Cuius regio, eius religio

Sunnuntai 10.1.2016 klo 14:25

Augsburgin uskonrauhassa 1555 tehtiin sopimus, joka antoi ylimyksille oikeuden harjoittaa omistamillaan alueilla haluamaansa uskontoa. Eripurainen Puola nielaistiin kolmessa jaossa 1700-luvulla. Etupiirejä jaettiin myös 1939. Nyt on menossa Helsingin jako etupiireihin, jossa osallisina ovat ainakin kerjäläiset: rautatieasema ja radanvarren kohteet sekä tärkeimmät risteykset. Turvapaikanhakijat: monen (miehen) katupartioita varsinkin rautatieaseman ja Kampin alueella sekä ”sesonkiaikaan” turuilla ja toreilla. Vasemmisto ja kaupunki-idealistit: katujen ja talojen valtaamista, tärkeimpinä kohteina Mannerheimintie ja Hämeentie.

Tämä tulee väistämättä mieleen kun tulee puhe ”äärioikeiston” katupartioista. Se johtaa kuulemma vastapuolen vastaavaan partiointiin ja on muutenkin suvaitsematonta. Kuinka monta ikkunaa nämä pelätyt katupartiot ovat rikkoneet? Entä raiskattujen naisten määrä? Kuinka monta kantasuomalaista saa liikkua yhdessä, ennen kuin aletaan tarkastamaan papereita ja kysymään millä asialla liikutaan. Saavatko katupartiot liikkua raha-automaattien läheisyydessä ja tukkivatko he koko kaupungin liikenteen?

Turvallisuudesta huolehtiminen on kuulemma viranomaisten tehtävä, niin minunkin mielestä mutta ihmiset pelkäävät jo ihan oikeasti liikkua yksin ulkona. Hörhöjä ja rosvoja on ihan omastakin takaa, en minä sitä kiistä, mutta tuntuu pahalta kun taas syyllistetään henkilöitä, jotka eivät ole edes tehneet mitään. Vanha sanonta kuuluu, että jos maassa ei ole armeijaa, sinne tulee vieras armeija. Kenellä on oikeus turvallisuuteen?

Väistämättä tulee mieleen Amerikan mantereiden alkuperäisväestön kova kohtalo nykyistä kansainvaellusta ajatellessa. Pikkusieluinen ihminen elää tässä hetkessä, eikä useinkaan halua tai osaa ajatella pidemmälle. Tämän hetken väestösuhde alkaa kunnolla vaikuttamaan vasta sukupolven kuluttua. Helsingissä on jo nyt koululuokkia, joissa on vain yksi tai kaksi kantasuomalaista lasta. Riippumatta minkä värisiä lapset ovat tai mitä kieltä he puhuvat, muuttuu opiskelu sietämättömäksi, kun seitsemällä kielellä huudetaan yhtä aikaa oppitunnin aikana. Nyt on herännyt keskustelu lasten siirtämisestä muihin kouluihin väestötasapainon ja tasa-arvon lisäämiseksi. Yhdysvalloissa kokeiltiin samoista syistä 1970-luvulla busing-järjestelmää huonoin tuloksin.

Kun aletaan miettiä tilan haltuun ottamista ja reviiriristiriitoja ollaan jo punaisella alueella, johon pitää suhtautua vakavasti, eikä alkaa syyllistämään jotain yksittäistä ryhmää. Kenen maa, sen uskonto. Kenen reviiri, sen ”nautintaoikeus”.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Cuius regio, eius religio, Augsburgin uskonrauha, etupiirijako, katupartiot, äärioikeisto, busing

Maahantulijat sekoittavat tilastot

Lauantai 9.1.2016 klo 14:08

Suomineidon täyttäessä pian sata vuotta on hyvä tarkastella, mitä olemme hänen elinaikanaan saavuttaneet. On helppo vastata, paljon, sillä 1900-luku oli suuri kansallinen menestys. Viime vuosisadan alun agraari-Suomi oli taloudellisesti, joskaan ei henkisesti, melko köyhä maa ja itsenäisyyttä seuranneen nousujohdanteen keskeyttivät pitkät sotavuodet. Ne, jotka väittävät suomalaisten itsetunnon ja joukkuepelaamisen olevan heikolla tasolla, voivat tutustua talvisodan henkeen ja sotiemme aikaiseen organisaatiotaitoon yleensä. Kansallinen itsetuntomme ja resurssiemme järkevä organisointi ja käyttö olivat maailmantasollakin huippuluokkaa sotiemme aikana. Sodan jälkeen aloimme rakentaa hyvinvointivaltiota pohjoismaista mallia noudattaen. Lopulta saavutimme jopa Ruotsin ja olemme joissakin asioissa jopa menneet sen edelle. Ei ole ihme, että niin moni muistelee 1980-lukua kaiholla, sillä silloin meillä meni vielä hyvin.

Muuttuneessa maailmantilanteessa eivät kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palvelut mielestäni enää päde. Talous ei pysty enää nousemaan vanhaan malliin, työpaikat ovat automatisoituneet ja niitä on siirtynyt itään. Väestö ikääntyy ja lisääntyy enää lähinnä maahantulijoiden vuoksi. Suurille ikäluokille on annettava inhimillinen vanhuus myös kiitoksena kaikista työpanoksista maamme eteen. Maahanmuuton etujen yksi perustelu on ollut heidän tuottamalla työpanoksella. On kuitenkin suorastaan ylimielistä ajatella, että omat 216 000 työtöntämme olisivat jotenkin ”vammaisia” tai työhaluttomia. Joka tapauksessa monet muualta tulleet elävät makeaa elämää suomalaisen sosiaaliturvan turvin ja jopa lapsia tekemällä elävät paremmin kuin moni työssäkäyvä suomalainen ja ovat suorastaan rikkaita verrattuna lähtöalueensa olosuhteisiin.

Ajatus kansalaispalkasta on periaatteessa taloudellisesti ja toiminnallisesti järjetön: tyhjäntoimittamisesta ja olemisesta annetaan rahaa! Sananakin se on typerä. Nykytilanteessa, jossa sadattuhannet suomalaiset elävät yksin teinistä vaariin ja menevät kauppaan huomatakseen kassalla pankin napanneen taas ”palvelu”maksun ja vieneen viikon ruoat, ajatuksessa on kuitenkin perää tietyin ehdoin. On ehdottomasti järkevää, että tulisi yhden luukun malli, eikä esimerkiksi ihmisten rahankäyttöä ja matkustelua nöyryyttävästi valvottaisi kuten sosiaalivirastot tekevät. Tuleeko sama ”palkka” heti kansalaisuuden saaneillekin? Toisaalta olen itsekin nähnyt kaupassa, miten olut maistuu myös nuorille turvapaikanhakijoille, eikä mikään uskonto voi sitä estää. Mitä sitten, kun 80 € kuukaudessa on sänkätty? Voisi lähteä kavereiden kanssa vaikka kaupungille…

Nykyisin eliniänodote maassamme on 80,63 vuotta. Nuorten kiekkoleijonien terveitä elämäntapoja viettävät ikäluokat tulevat hyvinkin mahdollisesti elämään 120-vuotiaiksi. Tilastoissa on kuitenkin yksi mutta, köyhistä maista tulevien eliniänodote on vain puolet tästä. Esimerkkinä alueemme sydänkirurgian haasteista niitä ovat väestön ikärakenne, pakolaisvirta ja korkeariskisten potilaiden määrän kasvu. Vuosikymmenten panostus tutkimukseen ja terveyteen, sekä onnistuminen siinä on nyt tavallaan turhaa, koska muualta tulleet ovat tuoneet vanhat jo poistuneet taudit mukanaan ja lisänneet pussillisen uusia. Samalla on tutustuttava aivan erilaiseen geeniperimään. Korostan, että kaikkia apua tarvitsevia on hoidettava ja hoidetaan, vaikka en olekaan lääkäri. Hintalappu tulee kuitenkin perässä.

Kaikkia kansakuntien välisiä vertailuja ei tarvitse tehdä tylsillä taulukkovertailuilla. Joskus on hyvä pitää vain silmät auki. Kansakunnan tehokkuutta ja moraalia voi tarkkailla vaikkapa viranomaistoimintaa seuraamalla ja jopa tupakanpolton yleisyyttä katsoen. Kokemuksesta voi sanoa, että se on nyt tehnyt maahamme paluun turvapaikanhakijoiden myötä.  Kotouttaminen on muutakin kuin kielitaito. Tuntuu, että kohta pitäisi alkaa uudelleenkotouttamaan kantasuomalaista väestöä, sillä kaikki eivät enää osaa toimia ”oikein” muuttuneessa marxilais-feministisessä monikulttuurisessa ympäristössä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maahanmuutto, hyvinvointivaltio, työttömyys, palvelumaksu, kotoutuminen, kansalaispalkka, eliiänodote, tupakka

Senaatintorin siunatut koirat

Perjantai 8.1.2016 klo 15:30

Vuosi on vaihtunut ja Euroopassa sekä Suomessa on aiempaa huolestuneempi ja jännittyneempi, osittain suorastaan pelon ilmapiiri. Ainoa valopilkku on oikeastaan Pikkuleijonien upea maailmanmestaruus, jossa joukkue nousi miltei joka ottelussa tappioasemasta voittoon. Oikeat ihmiset ja oikea asenne on pyhä voiton kaava.

Syvästi vastenmielistä oli kuulla uutisia uudenvuodenyön tapahtumista Kölnistä, jossa yli tuhat pohjoisafrikkalaisen ja arabin näköistä miestä oli ahdistellut, kopeloinut, raiskannut ja ryöstänyt naisia. Samankaltaisia tapahtumia on raportoitu kymmenestä muustakin saksalaiskaupungista ja lisäksi ainakin Gävlestä, Kalmarista, Tukholmasta ja Helsingistä. Ulkomaalaisia jengejä on tosin aina öisessä katukuvassa kaikkialla Länsi-Euroopassa, eikä kaikkia ulkomaalaisia missään nimessä pidä syyllistää. Uudenvuoden tapahtumissa oli kuitenkin viittauksia jostain uudesta ja pelottavasta.

Moni tänne tullut maahanmuuttaja / siirtolainen / turvapaikanhakija / pakolainen ei piittaa tippaakaan paikallisesta kulttuurista, tavoista ja laeista. Aikaisemmin on jo todettu ongelmat toisella sukupolvella, mutta nykyisin tulijoilla on usein jo valmiiksi täysin välinpitämätön asenne. Helsingin asematunnelissa pyöri poliisin mukaan uudenvuoden aaton iltana toista tuhatta viiteryhmään kuuluneita, jotka olivat häirinneet kantasuomalaisia ja luonnollisesti nahistelleet myös toistensa kanssa. Haluaako joku todella vakavissaan tätä? Ilmeisesti, koska se on niin monikulttuurista ja ihanaa, sillä ihmisarvo on jakamaton ja näillä poloisilla raukoilla nuorilla miehillä on hätä.

Senaatintorilla oli pelkästään irakilaisia poliisin arvion mukaan noin 2000 henkilöä, mutta uudenvuoden juhlinta sujui kovassa pakkasessa melko rauhallisesti. Senaatintori on kaunis uusklassinen kokonaisuus ja arkkitehtonisesti kauneimpia paloja Suomea ja Helsinkiä. Kaiken juhlahumun, rokkikonserttien, alkoholin nauttimisen ja sitä seuraavien lieveilmiöiden alla aivan jalkojen juuressa nukkuu tuhansia helsinkiläisiä ikiuntansa torin lounaisessa päässä olevalla vanhalla hautausmaalla. Historiantutkija Peter Englundin sanoin ”mitä me olemme nyt, olivat hekin aikanaan, mitä he ovat nyt, tulemme mekin pian olemaan” ja on aivan luonnollista, että suurissa kaupungeissa, kuten Pariisissa on maan alla jopa miljoonien ihmisten katakombeja. Meillä senaatintori on kuitenkin muun lisäksi myös juhlimispaikka ja ainakin jouluna 2012 myös pappien toimesta koirien joulusiunaamispaikka. Siunattua joulua!

Seuraava hautausmaa perustettiin vanhaan kirkkopuistoon, ns. ruttopuistoon melko lähelle, vaikka alue silloin oli kaupunkialueen ulkopuolella. Myös tämä puisto on nykyisin ihmisten virkistyspaikka ja ympäröivät kadutkin ovat osin entisen hautausmaan päällä. Ei minua haittaa, että alue on nykyisin kaupunkilaisten levähdyspaikka, sillä elämän on jatkuttava. Pitäisi olla kuitenkin onnellinen siitä, miten hyvin meillä kaikesta huolimatta asiat nykyisin ovat. Suuressa Pohjan sodassa arviolta kolmannes kaupungin väestöstä haudattiin sinne vuoden 1710 hirveän ruton myötä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Köln uusivuosi 2016, Senaatintori, vanha hautausmaa, kirkkopuisto

Turvapaikanhakija on voittanut lotossa

Sunnuntai 27.12.2015 klo 15:05

Turvapaikanhakija on uinut meren yli, turvapaikanhakijalle ei ole maistunut ruoka, turvapaikanhakija on jäänyt auton alle, turvapaikanhakija on synnyttänyt, turvapaikanhakija on raiskannut, turvapaikanhakija on ylittänyt rajan polkupyörällä, turvapaikanhakija on kävellyt… ajanut junalla… Vastaanottokeskus on perustettu, vastaanottokeskus on lakkautettu, vastaanottokeskus on muuttanut… Vastaanottokeskuksessa on pelattu lentopalloa, vastaanottokeskuksessa on tapeltu…

Uutisointi turvapaikanhakijoiden ympärillä on mennyt sosiaalisessa mediassa yli äyräiden ja tuntuu, ettei medialla ja päättäjillä enää muuta huolenpidon kohdetta ole. Nyt kun pilvipalveluita on muillakin kuin huumeidenkäyttäjillä tekisi todella mieli ladata älypuhelimeen ”turvapaikanhakueston”, sillä tuntuu vastenmieliseltä kun uutisviestit koskettavat sairaalloisessa mittakaavassa keskustelua turvapaikanhakijoiden ympärillä. Oikeastaan Ylen mukaan kyseessä ovat siirtolaiset ja mieleeni muistuu esim. noin kuukauden takaa 20.30 pääuutisten ”uutispätkä” vuoden Suomessa asuneesta pakolaispikkupojasta, joka puhui lähes sujuvaa suomea ja oli niin hyvin kotoutunut että. Minusta hän puhui melko huonoa suomea vuoden maassa asuneeksi lapseksi.

Kannanottoja turvapaikanhakijoita koskevasta asenneilmapiiristä on tullut presidenttiä ja arkkipiispoja myöten. Paavin jouluyönmessun käännöstäkin väitetään televisiossa manipuloidun turvapaikanhakijaystävälliseen suuntaan. Yskä on ymmärretty, turvapaikanhakijoista ei saa ajatella mitään pahaa, se olisi vihapuhetta. Haluaisin kuulla kuitenkin rakkauspuhetta joulun aikaan myös kantasuomalaisia köyhiä, asunnottomia ja syrjäytyneitä kohtaan.

Länsi-Uudellamaalla peruutettiin koulun Lucia-juhla, koska se olisi loukannut muslimioppilaita! Tapaus sai vanhemmilta vihaisten puheluiden ryöpyn. Nuorten pakolaismiesten määrä on ylittänyt jo yhden varusmiesikäluokan koon, joka on n. 25 000. Kuningasajan Rooma laajeni osittain turvapaikan lähialueiden lainsuojattomille ja irtolaisille tarjoamalla. Näiden oli jostakin vaimo hankittava itselleen ja siihen löytyi ratkaisu mm. Sabiinitarten ryöstöllä. Meillähän näitä sabiinittaria löytyy ihan vapaaehtoisestikin, mutta pelon ilmapiiri on maassamme kasvanut.

Nykytutkimus pitää kansainvaellusajan n. 380 - 550 tapahtumien merkittävyyttä hieman liioiteltuna, mutta varmuudella nyt on samantapainen kansojen vaellus liikkeellä, joka peruuttamattomasti sekoittaa varsinkin länsimaisen kulttuurin. Missä ovat vaurastuvien Itä-Aasian maiden pakolaiset? He haluavat säilyttää oman kulttuurinsa ja ovat jo valmiiksi liikakansoitettuja. Menolippu siis Eurooppaan ja vaimo ja lapset perässä.

Syyrian tilanne on ratkaistava nopeasti ja on tehtävä kansainvälinen sopimus, jolla Eurooppaan paenneet palautetaan takaisin olojen rauhoituttua. Koska alueelta paenneet nuoret miehet eivät itse taistele, on eurooppalaisten tehtävä se itse. Valitettavasti on toteutunut perinteinen kaava, jossa ilmojen ritarit pommittavat korkeuksista nappia painamalla ja aiheuttavat väistämättömiä siviiliuhreja sodankäyntitavallaan. Ylipäätänsä on nykykonflikteissa vaikeaa erottaa ystävää ja vihollista ja siviiliä ja sotilasta toisistaan. Ongelma on, ettei kukaan oikein halua ja uskalla tappioiden pelossa lähettää jalkaväkeä konfliktia ratkaisemaan. Katsoessani taannoin Yleltä dokumenttia Assadin hallinnon tukijoista tuntui, että harvoin alueen ihmisistä kertovaa dokumenttia katsoessa tuntuvat he niin tasapainoisilta ja normaaleilta israelilaiset tietysti pois lukien. Koko Syyrian konfliktin alkamiseen on vaikuttanut tiettyjen naapurivaltioiden kähmintä, pakolaisia he eivät itse tietenkään ota vastaan.

Turvapaikanhakijoiden hätä on ymmärrettävää. Samoin ovat päättäjien suvaitsevuuspuheet loogisia, sillä ne kuuluvat heidän suuhunsa. Tärkeintä olisi kuulla kuitenkin rehellisiä lausuntoja siitä, mitä tilanteelle aiotaan tehdä. Uskalletaanko edes tosiasioita katsoa silmiin mm. Suomen väestörakennetta ja asuntopulaa ajatellen?

Turvapaikanhakija voitti lotossa… Espanjassa! Mitä sitten?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakija, pakolaiskriisi, Yle, kansainvaellus, Syyrian konflikti, Assad, Israel

Ajatuksiani Euroopan ja Suomen pakolaistilanteesta

Sunnuntai 4.10.2015 klo 12:43

Jokainen on nähnyt jo vuosia uutiskuvia Etelä-Euroopan maihin saapuvista afrikkalaisista venepakolaisista, jotka epätoivoisesti pyrkivät ylitäysissä veneissä Eurooppaan ja joita viranomaiset hengityssuojainten kanssa yrittävät ohjata eteenpäin. Näillä epätoivoisilla ihmisillä on jo pitkä matka takanaan vaarallisine Saharan ja Välimeren ylityksineen. Ihmissalakuljettajat ottavat omansa välistä ja osa parempaan elämään pyrkijöistä kuolee jo Afrikan mantereella.

Juuri tästä, parempaan elämään pyrkimisestä, on kehitysmaiden kansainvaelluksissa kysymys. Maailma on muuttunut dramaattisesti toisen maailmansodan jälkeen, eivätkä kaikki sitä ymmärrä tai halua ymmärtää. Kaksi asiaa on varsinkin planeetallamme muuttunut, ilmasto ja ihmisten lisääntyminen. Ilmastonmuutos johtuu ihmisen itsekkyydestä ja kansainvälisen lainsäädännön voimattomuudesta. Väestörakenteiden muutos johtuu ihmisen itsekkyydestä ja parantuneesta sairaanhoidon tasosta. Ihmisten määrä on vähintään kolminkertaistunut elinaikanamme maapallolla! Vuonna 1950 maapallolla asui karkeasti 2,5 mrd. ihmistä, joista Euroopassa 550 miljoonaa, Afrikassa 230 miljoonaa ja Aasiassa 1,4 mrd. Vuonna 2010 vastaavat luvut olivat: 6,9 mrd. 738 miljoonaa, 1 mrd. ja 4,1 mrd. Pelottavin on väestöennuste vuoden 2100 tietämille. Maapallollamme asuu silloin arviolta 10,1 mrd. ihmistä, joista Euroopassa 670 miljoonaa, Afrikassa 3,5 mrd. ja Aasiassa 4,6 mrd. (Lähde: wikipedia ”maailman väkiluku”). Maailman väkiluku on noussut lähes 45 asteen kulmassa taulukoissa oikealle ylös näihin päiviin asti. Maailman kokonaisuushedelmällisyyskartta on lähes uskomaton Afrikan ja Aasian loistaessa ”monikulttuurisen värikkäänä” länsimaiden ollessa kuoleman haaleita.

Sotien syihin voi luetella esim. eriarvoisuuden, talouden heikkenemisen, ahneuden, luottamuksen puutteen, epidemiat ja uskonnolliset erimielisyydet. Nämä heikon valtion tunnusmerkit täyttyvät esim. Afrikassa miltei jokaisessa valtiossa yhdessä ja erikseen. On matemaattinen selviö, että tällainen painekattila purkautuu ja populaatiot kävelevät vaikka aavikon ja meren halki sieltä pois. Samalla tulee myös ”arvomaailma” tuliaisina mukana viidakon lakeineen, heikkoine koulutuksineen, välinpitämättömyyksineen ja luottamuksen puutteineen yhteiskuntaa kohtaan. Arabikevät oli oma islamilaisten valtioiden oireensa, joka johtui myös väestön paljoudesta ja ihmisten tyytymättömyydestä korruptoituneisiin hallintoihinsa. Erityisen vakavaksi tilanne on muodostunut Syyriassa ja ihmiset ovat jättäneet joukolla romahtaneen valtionsa.

Olen syvästi surullinen, että länsimaisenkin kulttuurin kehtoalueella on tapahtunut tällainen romahdus. Toivottavasti punavihreällä maailmanparantajalla ei mene yrttitee väärään kurkkuun, jos saa tietää minun olevan hyvin kiinnostunut esim. sumerilaisesta ja heettiläisestä kulttuurista ja olen lukenut esim. Jaakko Hämeen-Anttilan teoksia. Irakin romahdusta ja Isisin nousua on edesauttanut Saddamin epäonnistunut hallinto, mutta myös suurvaltapolitiikka ja Yhdysvaltojen täysin väärä ja ylimielinen psykologinen ja sotilaallinen ote. Alue, jolla on ajanlaskut ja rattaat keksitty on joutunut kokemaan modernin sotateknologian kynsissä kovia. Oman lisänsä sekavaan tilanteeseen on tuonut Venäjä, joka on nyt lähtenyt Syyriaankin pullistelemaan.

Alueelta on jo vuosia saapunut Suomeenkin ihmisiä ikään kuin vaivihkaa ja heidän maahantulomotiivinsa ovat olleet monenlaisia pelkästä ilmasto- ja hyvinvointimaahanmuutosta, todelliseen hätään, kuten sotainvalidina Suomeen muuttoon. Varmaa on, että tavallinen suomalainen veronmaksaja kustantaa Saddamin ja amerikkalaisten politiikan uhreja tarjoamalla heille vieraassa ympäristössä paremman elämän. Tavalliselle kansalaiselle nämä maahantulijat ovat näkyneet lähinnä lisääntyneenä ”pitsan pyörittäjien” määränä. Työllistymistä siis, tosin suomalaisen ravintola-alan yrittäjän näkeminen alkaa olla jo eksoottinen tapaus. Täällä saattaa ”sulassa sovussa” turkkilainen ja kurdi pitää samalla kadulla ravintolaa (poika)lasten ollessa potkupalloharjoituksissa.

”Pakolaisten” kuvia katsellessa kiinnittyy huomio nuorten miesten suureen määrään. He tulevat ”alfa-uroksina” lauman kärkenä järjestämään asiat sanovat jotkut, he eivät taistele vapauden ja yhteiskuntansa puolesta sanovat toiset. Varmuudella me joudumme kuitenkin maksamaan kaiken, eivätkä nämä ihmiset lähde täältä koskaan pois. Siksi kirjoitin sanan pakolaiset lainausmerkeissä, YLE on käyttänytkin pelottavasti siirtolainen sanaa. On erittäin ikävää, että asia kevytmielisesti sivuutetaan valtiojohtoa myöten ja perussuomalaisille ja Ku Klux Klan hörhölle annetaan pellen rooli, jolla vältellään tosiasioiden katsomista silmiin. Maahantulijoiden ”läskikapina” viime viikolla oli aivan järkyttävää katsottavaa, sillä sodassa ja pakolaisuudessa ei ruoka saa olla ensimmäisenä mielessä. Uutisoinnit Saksasta taksilla ajoineen ja älypuhelin selfiet Merkelin kanssa ja Suomen haukkumiset täällä ovat ikävää katsottavaa, eivätkä anna tulijoista älykästä kuvaa. Ymmärrän paradoksit kosmologiassa, mutta maan päällistä paradoksia, jossa maahan tulijat saavat työllisyystilanteen kuntoon, samaan aikaan kun meillä on 350 000 omaa työtöntä, en ymmärrä. Suorastaan irvokasta on, että vasta lakkautetut armeijan kasarmit ja monia koulujakin on luovutettu maahantulijoiden käyttöön. Raja vuotaa ja se vuotaa lännestä!

Varmaa on, että suurimmassa hädässä ovat alueelle jääneet ihmiset ja heitä haluan koko sydämestäni myös auttaa. Kaikille, jos kenellekään, samaan uskontokuntaan kuuluville rikkaillekin naapurimaille nämä ihmiset eivät kelpaa. Lähi-idän konflikti on niin monisyinen, että jopa nuorten miesten pakolaisuus on jossain määrin ymmärrettävää ajatellen argumentointia ”miksi he eivät taistele”? Aivan yhtä epäloogista ja suorastaan typerää on verrata Karjalan evakoita ja nykyisiä maahantulijoita keskenään. Joskus tulee mieleen ”ajatusleikki”, että miten meitä kristittyjä kohdeltaisiin, jos olisimme pakolaisina islamilaisissa maissa? Taitaa olla parempi, ettei ajattele pidemmälle.

Johtavissa asemissa olevat rikkaat puhuvat jatkuvasti vihapuheista, mutta tilanne alkaa karkaamaan jo käsistä ja mieleen tulee jopa tilanne maassamme vuonna 1917 kaksine leireineen ja mielenosoituksineen. Tulevien sukupolvien on helppo kirjoittaa, miten ennen ”tilannetta X” sen ennusmerkit leijuivat jo vuosia ilmassa. Eurooppa on erittäin pahasti jakautunut kahteen leiriin, eivätkä kaikki enää luota Unionin eliitin päätöksiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pakolaiskriisi, ilmastonmuutos, maailman väkiluku, sodan syyt, maahanmuutto

Kiinassa odottaa jatkojytky

Keskiviikko 8.7.2015 klo 10:36

Länsimaissa tunnetaan useita ”omia” talousromahduksia 1600-luvun Hollannin tulppaanikuplasta Yhdysvaltojen finanssikriisiin ja Euroopan nykyongelmiin, joissa antiikin tragedian päähenkilönä on Kreikka itse Europa-neidon istuessa katsomossa. Kreikan ongelma ei ole kuitenkaan pelkkä valtio itse, vaan myös sen kansa, joka on todella häikäilemättömästi käyttänyt muita hyväksi ja valehdellut niille päin naamaa. Toimittaja James Angelo on vasta julkaissut järkyttävän kirjan: The Full Catastrophe: Travels among the New Greek Ruins. Tänä aamuna (8.7.2015) uutisissa sanottiin, että EU on ”uhannut” sunnuntain olevan Kreikalle viimeinen raja. Lapset ja koiratkin oppivat heti, mitkä ovat sääntöjä ja mikä on vain heikkoa auktoriteettia. Kuinkahan monta EU - Kreikka ystävyysmaaottelua ja ”kokousta” on jo käyty? Kukahan ne kokoukset oikein maksaa? Pelkästään ”huippukokouksia” on varmaan käyty jo kymmeniä. Tämä on niin huono näytelmä, että on jo hyvä. Tämä kaikki on kuitenkin säälittävän pientä verrattuna siihen superjytkyyn, joka Kiinasta käsin kohta järisyttää koko maapalloa.

Kiina on väkiluvultaan maailman suurin maa, siellä asuu noin 1,4 miljardia ihmistä, se on jopa enemmän kuin Pitcairnin asukasluku, joka on 48. Joka viides maapallon asukas on kiinalainen. Kiinan kaupungeissa heistä asuu vuonna 2030 ehkä jopa 70 - 75 %, se on todella hurja luku, kun ajattelee miten paljon se kuormittaa ympäristöä.

Kiinan talous on ollut nousukiidossa aina 1970-luvun lopulta lähtien, kun Deng Xiao Ping nousi valtaan. Hän teki rohkeita ja näkemyksellisiä uudistuksia ja pidän häntä yhtenä 1900-luvun suurista valtionjohtajista. Kiina on kehittynyt kaikki nämä vuodet ja sen talous on kasvanut hengästyttävällä nopeudella, kirjaimellisesti. Ensinnäkin talouskasvu on kuluttanut luonnonvaroja ja saastuttanut halvalla teknologialla luontoa. Kiinalaisilla on sinänsä oikeus tähän ja on ymmärrettävää, että esimerkiksi kivihiiltä käytetään polttoaineena. Kiinalaisellakin saa olla auto, jos amerikkalaisellakin on. Toiseksi talouskasvu on ollut jo vuosia ylikuumentunut.

Kiinassa on nimittäin miljoona totuutta, kuten Max Jacobsonin tytär, Kiina-asiantuntija Linda Jakobson on osuvasti todennut. Juuri tämä onkin huolestuttavaa. Kiinalaisessa järjestelmässä on taipumusta vääristymiin, koska jokainen haluaa miellyttää ylempää, välttää huonojen uutisten kertomista ja lopulta syntyy domino-efekti jossa paikalliselta tasolta maakuntatasolle ja suuriin kaupunkeihin ja lopulta aina Pekingiin saakka raportoidaan toinen toistaan parempia tuotantotuloksia ja kasvua. Hillary Clintonin mukaan Kiinassa hakkeroidaan kaikki mikä ei liiku, tähän voisi lisätä että kiinalainen syö kaikkea mikä liikkuu.

Kiinan talouden riskit voi jakaa kolmeen luokkaan: osakekupla, velkakupla ja talouden hiipuminen (esim. HS 2.7.2015). Pörssikursseilla on tehty Kiinassa viimeiset vuodet jättiläismäisiä voittoja ja niihin on sijoitettu velkarahallakin. Jokainen kiinalainen mummokin on sijoittanut ylimääräiset yuanit niihin. Jos suomalainen lottokansa osaisi ­­–tai uskaltaisi– sijoittaa pörssiosakkeisiin (varsinkin itse) olisimme rikas maa. Kiinalainen uskaltaa, mutta nyt pörssikurssit Kiinassa ovat laskeneet jo kolme viikkoa ja ensimmäisiä paniikin oireita on alkanut ilmenemään.

Vieläkin vakavampi uhka on velkakupla, joka ilmenee varsinkin paikallishallintojen tasolla epämääräisinä ja kalliina lainoina. Kotitaloudet Kiinassa ovat tarkkoja ja säästäväisiä rahojensa kanssa. Myös valtionkassan pito on pohjimmiltaan järkevää. Sen sijaan jokainen valveutunut voi mm. television dokumenteista nähdä, millainen pelottavan ylikuumentunut tilanne Kiinan maakunnissa ja monissa jättiläiskaupungeissa on. Lainarahalla tehdään superinvestointeja ja rakennuksia sekä infrastruktuuria rakennetaan sellaisella nopeudella, että se ylittää miltei länsimaisen mielikuvituksen. Töitä tehdään käytännössä 24/7 valmiista elementti-osista ja työn laatu on valitettavasti usein sen mukaista. Katsellessa futuristisen näköisiä ja usein aivan ilmeisen epäkäytännöllisiä pilvenpiirtäjä-hirviöitä tulee väistämättä mieleen onko tilanne enää kunnolla kontrollissa. Juuri tätä kuplaa pelkään eniten, maakunnissa tulee velkaseinä vastaan ja ettei lainoille ole enää maksajia, eikä kaikille investoinneille enää ostajia, käyttäjiä eikä maksajia. Kun tämä jytky rähähtää käsiin kalpenevat volyymissä kaikki länsimaiset talouskriisit.

Kiinan talouden hiipuminen on jo pitkään ollut odotettavissa. Jopa Kiinassa on työvoiman määrä kääntymässä jo laskuun. Uutta tuotantokapasiteettia on rakennettu jo liikaa ja investointien hiipuessa pitäisi kuluttaa enemmän. Kyllä kiinalainen haluaakin kuluttaa, aivan kuten länsimaissakin on tehty. Kiinassa palkkataso ja elintaso ovat siirtyneet rannikoilta sisämaahan päin ja nykyisin Kiinassakin etsitään yhä enemmän investointikohteita ja osin jo työntekijöitäkin rajojen ulkopuolelta. Myös valtava byrokratia on haitannut ulkomaalaisten firmojen etabloitumista Kiinaan, mutta valtava markkinapotentiaali on pitänyt heitä sitkeinä. Byrokratiaa pahempia uhkia ovatkin edellä mainitsemani seikat.

On olemassa myös kolmas ”kiinalainen liikkuvuuden taso”. Kiinalainen kopioi kaiken mikä on paikallaan tai liikkuu. Se voi olla mitä vain harmittoman oloisesta ja pikkuruisesta mikrosirusta aina jättiläismäiseen teollisuuskoneeseen asti. Siitä on suomalaisillakin firmoilla kokemusta Kiinasta. Yhdessä viikonlopussa saatetaan häikäilemättä kopioida jättiläismäinen teollisuuskomponentti ja alkaa sitä kadun toisella puolella valmistamaan, jos ei olla valppaana. Kiinalaiset ovat älykkäitä ja nuoria lahjakkuuksia parveilee maailmalla uusia innovaatioita metsästämässä. Kiina-ilmiön heijastumia ovat myös mm. polkuhintaiset aurinkopaneelit, Afrikan länsirannikon kalastusarmadat, maanhankintapyrkimykset Islannin pohjoisrannikolla tai vaikka Pohjois-Italiaan soluttautuneet vaatetehtaat omalla kiinalaisella kyseenalaisella työvoimalla. Nämä kaikki asiat ovat vakavia ja uhkaavia, mutta ansaitsevat jo erillisen kirjoituksen. Verrattuna vaikka Neuvostoliittoon tuli Kiinasta Deng Xiao Pingin johdolla suuri voittaja, nyt pitää odottaa talousuutisia Kiinasta jännityksellä, jytky siellä on muuhun maailmaan verrattuna viisinkertainen.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kreikan kriisi, Kiinan talous, finanssikriisi, Kiinan velkakupa, Deng Xiao Ping, Kiinan väestö, Kiina-ilmiö

Baabelin tornit ja 15 000 prinssiä

Tiistai 7.7.2015 klo 12:04

Kaikki tuntevat Raamatun tarinan Baabelin tornista, joka sortui ihmisten riitelyn, ahneuden ja itsekkyyden takia. Nykyisin tuntuu, että samalla suunnalla rakennetaan öljyrahalla toinen toistaan korkeampia, mitä ihmeellisimmän näköisiä torneja. Löytyy golf-kenttiä, jääkiekkokaukaloita ja häikäisevän suuria kauppakeskuksia, joiden hinnoilla ei ole mitään tekemistä maapallollamme vallitsevien normaalihintojen tai paikallisen tavallisen kansan tulotasojen kanssa. Kaikki tämä johtuu vain siitä, että juuri tällä alueella sattuu olemaan jättimäisiä öljyvarantoja, jotka oikeastaan ovat muinaisten maapallomme eläinten viimeistä käymistuotetta.

Olen jo pitkään ennen Fifan kriisiä ajatellut Qatarin jalkapallon vuoden 2022 MM-kisojenkin olevan korruption pohjalta tehty valinta. The Washington Post on väittänyt jopa 4000 rakennustyömiehen kuolleen valtavia jalkapallostadioneita rakennettaessa maahan, jossa on jopa Suomea heikompi potkupallokulttuuri. Nämä työmiehet, eivät ole olleet ”omia poikia”, vaan köyhistä oloista lähteneitä riiston alaisia siirtotyöläisiä kauempaa idästä. On ironista, miten esimerkiksi alueella suoritettaviin satamahankkeisiin ja lisämaan tekoon tarvittava hiekka joudutaan rahtaamaan toiselta puolelta maailmaa! Tämä johtuu siitä, että autiomaan hiekka on niin hienojakoista, ettei sillä ole minkäänlaisia sitovia ominaisuuksia.

Kisoja on jouduttu siirtämään joulukuulle, koska hirveässä kesäkuumuudessa ei palloa voida pelata. Olen itsekin kävellyt Dubain lentokentällä keskellä yötä ja aistinut ihmeellisen aaltoilevan lämmön. On aivan ilmeistä, että nyt on tainnut raha ratkaista, kun kisat on viety tällaiseen maahan keskellä esimerkiksi eurooppalaista jalkapallokautta, koska kisat käydään nyt joulukuussa. Osittain syynä ovat maanosakiintiöt, joilla kisoja rotaatioidaan maanosittain, mutta siitä joutuvat kärsimään lajin mahtimantereet Eurooppa ja Etelä-Amerikka. Kaikki eivät ymmärrä, minkä valtavan ilon, toivon ja jännityksen laji Latinalaisen Amerikan epätoivoisille köyhillekin antaa, vaikka ei Brasiliakaan aivan ongelmitta omia kisojaan järjestänyt. Meillä Pohjolassa ovat sukupuolikiintiöt, maailmalla ovat jo maanosakiintiöt. Suuria epäkohtia on siis molemmilla osapuolilla. Äärimmäinen näpäytys Venäjälle nykyisessä maailmantilanteessa olisi tietysti Venäjän 2018 jalkapallon MM-kisojen epääminen. Myös Venäjän valintaa varjostaa korruptioepäilyt. Venäjä voitti Espanja / Portugalin ensimmäisen kierroksen äänestyksessä äänin 11 - 9 ja 2. kierroksella 13 - 9.

Entäpä 15 000 prinssiä? Kirjassaan ”Kun öljy loppuu” Paul Roberts  kertoo paljon muun mielenkiintoisen lisäksi, että Saudi-Arabian kuningashuoneeseen kuuluu todellakin näin monta prinssiä! Heille tietenkin asianmukaiset vaatteet ja ”lelut” ja hoviseurue päälle, tarkoitukseni ei ole kuitenkaan missään tapauksessa loukata Saudi-Arabian kuningashuonetta. Osama Bin Laden kuului tähän joukkoon, mutta oli omassa haaremijoukossaan nuorin poika ja alempaa kastia, tätä ei ilmeisesti hänen päänsä kestänyt. Silmitön rahan tuhlaus öljyn ansiosta tuntuu surulliselta ja vähän pelottavaltakin. Mitä sitten kun öljyn jälkeen on käytössä enää hiekka? Siihen ei välttämättä mene enää kauan, prosessi on jo alkanut, mutta ongelmat lakaistaan maton alle. Arabimaissa kuohuu nyt kuitenkin muutenkin, yksi syy monien joukossa valtava väestön kasvu ja nuorten miesten näköalaton katkeruus yhdistettynä valtiojohdon korruptioon ja ahneuteen. Miksi ei siis lähteä Eurooppaan, vaikkapa Pohjolaan, missä valtio ilman öljyrahojakin antaa tulijalle kaiken?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Baabelin torni, jalkapallon MM-kisat Venäjä 2018, jalkapallon MM-kisat Qatar 2022, FIFA, siirtotyöläinen, korruptio, öljyvarat, The Washington Post, Arabimaat

Näkemyksiä uuteen teknologiaan

Sunnuntai 21.6.2015 klo 20:44

Akkuteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia esim. autoteollisuudelle mm. uusien litiumioniakkujen myötä. Sähköautot ovat tulevaisuuden autoja, mutta Suomi ja esim. Helsingin kaupunki ovat tälläkin alalla pahasti jälkijunassa verrattuna esimerkiksi Norjaan. Monet päättäjät lähinnä hermostuvat, jos heille puhuu sähköautoilun hyödyistä. Tällä hetkellä sähköautojen latauspisteet ja –pysäkit vievät myös Helsingin keskustan alueella paljon tilaa. Sen lisäksi, että moni päättäjä rakastaa fossiilisilla ajettavia autoja, puuttuu heillä aivan selvästi myös ymmärrystä sähköautoteknologian suuntaan. Moni sähköautolla ajamista kokeillut ennakkoluuloinen on ollut aivan säpinöissään mm. sähköauton hyvästä kiihtyvyydestä. Tällaista kommenttia kuulin toukokuussa EYSin kurssilla, kun Veikka Pirhonen kävi puhumassa meille sähköautoilusta.

Sähkömoottori on hyvin kulutushyöty-tehokas voimanlähde. Suurin ongelma lienee vielä tällä hetkellä sähköautojen akkujen lyhyt kestoaika, mutta teknologia menee tälläkin alueella eteenpäin tehokkaampien akkujen myötä. Tilanteeseen vaikuttaa myös nykyisen autoteollisuuden voimakas lobbaus fossiilisilla polttoaineella kulkevan yksityisautoilun puolesta.

Euroopan komission valkoisen kirjan mukaan: Tavanomaisia polttoaineita käyttävien autojen käyttö puolitetaan kaupunkiliikenteessä vuoteen 2030 mennessä ja että ne poistetaan kaupungeista asteittain vuoteen 2050 mennessä. Sähköinen liikenne vähentää merkittävästi öljyriippuvuutta, kasvihuonekaasupäästöjä sekä paikallisia ilmansaasteita ja meluhaittoja. Sitä on täydennettävä kehittämällä uusille ajoneuvoille asianmukaisia tankkaus- tai latausinfrastruktuureja.”

(Helsingin kaupunki: Sähköistyvän liikenteen ohjausryhmän raportti 2011–2012, 1).

 

Arvioiden mukaan Helsingin ajoneuvokannasta 20–50 % on ladattavia sähkö- tai hybridiajoneuvoja. Oma mielipiteeni on, että puolet henkilöliikenteen ajoneuvoista osuu lähemmäksi oikeaa. Pirhosen mukaan (EYS luento 7.5.2013) Suomessa tehdään tällä alueella maailmanluokan juttuja.

 

On katsottu tarpeelliseksi, että Helsingin kaupunki nimeää ohjausryhmän valmistelemaan Helsingin kaupungin sähköistyvän autoliikenteen kehitysohjelmaa 2020 sekä koordinoimaan kaupungin kehitystoimia kansallisessa sähköistyvän liikenteenkehityshankkeessa vuosina 2013–2015 yhteistyössä valtion ja muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa.
 

Katson fossiilisten polttoaineiden loppuessa sähköautoilussa olevan ratkaisun yksityisautoilun puolella. Vetyteknologia on kallista ja vaatii kokonaan uuden infrastruktuurin. Vedyn varastointi veisi tilaa ja aikaa. Vastaavasti biopolttoaineet toimivat kyllä muuten, teknologia on jo olemassa, mutta niiden tuottaminen vie vielä ruoantuotantoakin enemmän tilaa ja energiaa, mitä maapallolla ei enää ole. Maapallolla on liikaa ihmisiä ja erittäin tärkeänä pidän mahdollisimman hyvää valistusta ruoan kokonaiskäytön ja kunnioittavan käytön puolesta. Esimerkiksi ylijäämä kouluruoan tarjoamista köyhille pidän erittäin kannatettavana asiana. Puolueen pitää tukea pyrkimyksiä ravinnon 100 prosenttisen käytön puolesta, lisäksi pitää tukea kotimaista elintarviketeollisuutta.

Suora sähköveto on ympäristöystävällisin vaihtoehto myös joukkoliikenteessä junien, metrojen ja ratikoiden osalta. Sähköä voidaan myös tuottaa miten vain. Raideliikenne ei sellaisenaan ole vielä ympäristöystävällistä, vaan vasta käyttövoima (sähkö) tekee siitä sellaisen. Se on myös rataan rajattua, sen sijaan linja-auton palvelukyky kaupungeissa on huomattavasti suurempi. Joukkoliikenne kannattaa siellä missä on joukkoja. Kyse on siitä, millaisen liikennejärjestelmän me haluamme. Näissäkin asioissa voisi toiminnan aloittaa pääkaupunkiseudulta kokeillen ja näyttäen esimerkkiä muualle Suomeen. Tällä hetkellä ”muu Suomi” ottaa ensi askeleita yhteisen matkakortin kanssa.

 

Eräiden tutkimusten mukaan liikenteen osuus kokonaispäästömäärästä jää hieman yli 10 prosenttiin, mutta sekin on enemmän kuin ei mitään. Tiivis yhdyskuntarakenne ei ratkaise vielä hiilijalanjälkeä, vaan kulutus ratkaisee. Monissa Euroopan maissa, kuten Italiassa, Belgiassa, Sveitsissä ja Saksassa valtio tai osavaltio tukee autojen yhteiskäyttöä. Tässäkin puolueemme voisi profiloitua ja ottaa hyväksi havaituista malleista esimerkkiä.

 

Lähteet: Mäkelä, Kari: Liikenteen energiankäyttö ja päästöt – LIPASTO. EYS 6.5.2013

             www.momo-cs.eu Valtion tuki autojen yhteiskäytölle

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Akkuteknologia, sähköauto, autojen yhteiskäyttö, fossiilinen polttoaine, vetyteknologia

Ruohonjuuritasolla poliittinen yhteistyö toimii

Keskiviikko 22.4.2015 klo 14:16

Suomi on väestöltään pieni maa ja ainoastaan yhteistyöllä ja sovussa pystymme pysymään tehokkaina. Aina silloin tällöin, viimeksi tänään, saa lukea erittäin ikäviä suomalaista ja pohjoismaista konsensusta loukkaavia kirjoituksia. Tänään Iltalehdessä oli erittäin ikävä artikkeli, jossa monien ihailema näyttelijä Krista Kosonen haukkui perussuomalaisia ja väitti ettei tunne heistä yhtään. ”Kulttuuriväen” idealismi on ollut jo aiemmin tiedossa, mutta tällainen tietoinen eripuran levittäminen on erittäin ikävää. Jopa 90 % ihmisistä on Iltalehden nettisivuilla sitä mieltä, että kansakunta on kahtiajakautunut, olen itsekin sitä mieltä.

Hyväksi koettu tapa on ollut esim. kouluvierailut naapurimaihin, lähinnä Venäjälle, jolloin monien ennakkoluulot vähenevät ja voi muodostua jopa ystävällisiä kontakteja. Länteenpäin sellaisia ei niin paljon tehdäkään, koska esim. ruotsalaiset lasketaan omiksi muutenkin. Välillä tosin tuntuu, ettei Suomessa tunneta enää Ruotsalaista yhteiskuntaa, yhteisestä historiastamme puhumattakaan. Jos Krista Kosonen ei tunne yhtään perussuomalaista, en minäkään ymmärrä kunnolla mikä on tasa-arvoinen lumiauraus tai sukupuolineutraali lelumainos. Ruotsalainen yhteiskunta silti toimii ja tavalliset ruotsalaiset ovat mukavia ja tehokkaita ihmisiä, omia, de egna. Pitäisikö kohta viedä Kehä III:n sisäpuolella kuplassa eläviä opintomatkoille sisä-Suomeen?

Omasta kokemuksesta haluan ilolla kirjoittaa, miten erinomaisesti on poliittinen yhteistyö Helsingissä toiminut. En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen riitelyyn tai eripuraan! Olen saanut olla paljon HUS:in ja Diagnosisten palveluiden liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa varsinaisen jäsenen Antti Valpaksen poissa ollessa (hän tekee aktiivisesti ja tehokkaasti mm. puolueemme eteen paljon töitä) ja olen nauttinut kovasti hyvästä hengestä, yksimielisyydestä ja tehokkaasta päätöksenteosta. Samoin on laita mm. vaalilautakuntatyöskentelylle, jossa olen toiminut myös puheenjohtajana kaksi kertaa, yhteistyö on sujunut erinomaisesti ja sulassa sovussa eri puolueisiin kuuluvien kesken.

Joskus tuntuu, että ihmiset hieman ”järkyttyvät”, kun kerron ulkomaalaistaustaiselle tai ”seka-porukalle” pitkän ystävällisen keskustelun jälkeen olevani perussuomalainen. Mekin olemme vain ihmisiä, tosin sellaisia ihmisiä, joiden pariin halusi esim. viime kunnallisvaaleissa eniten ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita eri kulttuuripiireistä Helsingissä.

Tietentahtoinen eripuran kylväminen kuitenkin harmittaa, mutta ei lannista minua. Sellaista on esim. ”kulttuuri-ihmisen” käänteinen rasismi, jossa luokitellaan kanssaihmisiä hyviksi tai huonoiksi puoluekannan mukaan. Sellaisia piirteitä oli myös Andersonin, Brunilan ja Koivulaakson ”Äärioikeisto” Suomessa kirjassa. Tuntuu jotenkin sairaalloiselta, miten jotkut henkilöt suorastaan jahtaavat eri lailla ajattelevia Suomessa. Kommunismi on todettu 1900-luvun suurimmaksi kuolemanaatteeksi, mutta nyt en itse halua haastaa riitaa. Ehkä kaikista pelottavin ja fanaattisin on kuitenkin ruotsalaisen Lisa Bjurwaldin teos Euroopan häpeä, jossa hän dehumanisoi ei-vasemmistolaisia ihmisiä jahdaten heitä ympäri Eurooppaa!

Meillä Suomessa ja Helsingissä poliittinen yhteistyö on kuitenkin oman kokemukseni perusteella toiminut erinomaisesti ja olen suorastaan nauttinut työskentelystä eri puoluetaustan omaavien ihmisten kanssa. Ehkä omalla asenteellakin on siihen osuutta. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia ja jatkaa samaan malliin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Konsensus, Krista Kosonen, Iltalehti, HUS, Äärioikeisto Suomessa, Lisa Bjurwald

Jalkaväki ratkaisee vieläkin sodan

Sunnuntai 5.4.2015 klo 18:43

Sodat ratkaistaan edelleen jalkaväellä, sillä vain se pystyy pitämään maa-alueita omissa käsissä. Suomi on suuri maa, joten jalkaväkeä on oltava käytettävissä riittävän suuri määrä. Varuskuntien lakkauttamiset ovat saattaneet tilanteen kipurajalle, lakkautettu on mm. Oulussa Pohjanprikaati ja Kontiolahdella Pohjois-Karjalan prikaati. Taannoinen keskustelu lakkautettavan jalkaväen joukko-osaston valinnasta oli osin harhaanjohtavaa, koska ruotsinkielisen rannikkojääkäriprikaatin säilyttäminen oli jo suojattu lailla. Nykyisessä taloustilanteessa ja seutujen autioitumisessa juuri puolustusvoimat olisi erinomainen keino yhteisöllisyyden säilyttämisessä ja työpaikkojen ylläpitämisessä maakunnissa.

Panssariprikaati tuhosi käyttökelpoiset T-72 panssarivaunut, joilla hieman karrikoiden venäläiset vielä tänä päivänäkin taistelevat venäläisiä vastaan. Tilalle saatiin kyllä hienoja Leopard-panssarivaunuja, mutta niistä on tehty jalkaväen tukiase. Panssariaseen käyttöperiaatteet on tosiasiallisesti unohdettu, tai sitten kenraalikunta on keksinyt jonkin salaisen aseen ja voiton kaavan. Nykytilanne on paluuta ”Renault-kauteen”, jolloin kourallinen ensimmäisen maailmansodan aikaisia panssarivaunuja toimi ensin panssarirykmenttinä, sitten -pataljoonana, kunnes oli panssarikomppania johon kuului kolme vaunua! Vaunut olivat joka tapauksessa jo täysin vanhentuneita, ”modernia” oli sen sijaan kaluston alistaminen jalkaväkipataljoonille ja suoranainen Nato-tyyppinen kolmen vaunun solu. Ranskalaisilla oli vuonna 1940 enemmän ja monelta osin parempia panssarivaunuja, kuin saksalaisilla, mutta niiden tipottainen (nykysuomalaisenkin) mallin tapainen käyttöperiaate johti tappioon. Surkuhupaisa oli myös vuonna 1936 hankittujen Vickers-Armstrong hankittujen panssarivaunujen tarina. Ne hankittiin säästösyistä ilman aseita, tähtäys- ja tähystysvälineitä, viestivälineitä ja jopa ilman ajajan istuinta!  Suomessa on harrastelijamaisen sotaväen varustamisen perinne, jonka laadukkaat sotilaat maksavat verellään sodan koittaessa.

Jalkaväen uusi taistelutapa on mielenkiintoinen uusi kokeilu. Ero aikaisempaan on melko suuri ja uudessa taistelutavassa jalkaväen ryhmätkin jaetaan kahteen kolmen taistelijan osaan. Nuoren joukkueenjohtajan vastuulla voi tulevaisuudessa olla jopa yli 10 kolmen taistelijan solua. Lisäksi uudella jalkaväellämme on nykyaikainen johtamisjärjestelmä ja pimeänäkölaitteet. Taistelunjohtojärjestelmä viedään joukkue- ja osin ryhmätasolle saakka. Vaarana näen, että huolimatta itsenäisistä ja oma-aloitteisista alaisista joutuu joukkueenjohtaja edelleen kuormittumaan jopa aikaisempaa enemmän pyrkiessään painetilanteessa säilyttämään tilannetietoisuuden taistelijoidensa tekemisistä ja sijainnista. Kokemus on osoittanut, että jopa ryhmänjohtajat usein mielellään sälyttävät vastuun joukkueenjohtajalle yksin. Vastaavasti ”solu”- tai partiotasolla saattaa myös tulla auktoriteettiongelmia ja toiminta muuttuu pahimmillaan vuoden -18 tyyliseksi harrasteluksi. Vastaavasti tuudittautuminen teknologian kaikkivoipaisuuteen voi olla vaarallista mm. laitteiden rikkoutuessa tai akun loppuessa. Lisäksi uusi taistelutapa on erittäin kuluttava hyväkuntoisillekin taistelijoille jatkuvine siirtymisineen, joita etulinjan jalkaväki tulisi kuitenkin suorittamaan myös jalan. Itse kulkuneuvona olisivat maastomönkijät, joiden käytössä olisivat omat huolto- ja logistiikkaongelmat. Edellä mainitut ajoneuvot hankittaisiin sodan uhan alla suurelta osin siviilistä ja niitä on markkinoilla useita kymmeniä malleja. Yhdenkin ajoneuvon tuhoutuminen tai rikkoutuminen saattaisi pahimmillaan sekoittaa joukkueen toiminnan. Haavoittuneille tilanne olisi tukala joukkueen toimiessa entistä laajemmalla alueella. Lääkintämiehen nimi näissä joukoissa on ”taistelupelastaja” ja heitä olisi käytössä yksi joka ryhmässä, mutta se mikä toimii paperilla, ei välttämättä toimi kentällä. Tälle sodankäynnille on myös hieno, epäilemättä ulkomailta matkittu nimi: ”yksittäisen taistelijan taistelutilan hallinta”. Joka tapauksessa jalkaväen taistelu perustuu tulevaisuudessa yksittäisen sotilaan tilannetietoisuuteen, liikkuvuuteen ja tulivoimaan.

Hyvää jalkaväen taistelutavan uudistuksessa on mielestäni paluu nelijakoisuuteen, jossa jokaisessa taisteluosastossa on hyvän tulivoiman ja liikkuvuuden lisäksi jako neljään pataljoonaan, komppaniaan ja joukkueeseen. Tämä mahdollistaa komentajalle paremman joustavuuden, reservin ja painopisteen luonnin. Jalkaväen taisteluvoima ja taistelunkestävyys paranee suuremmalla taistelijamäärällä ja monipuolisella joukkue- ja ryhmäaseistuksella sekä varustuksella. Mielestäni nelijakoisuus pitäisi viedä ryhmätasolle saakka niin, että joka ryhmä jakautuisi kahteen neljän miehen partioon, nyt muutetun kolmen kolmimiehisen partion sijaan. Helposti voi käydä esim. yhden miehen haavoittuessa, että partion toinen mies auttaa sitä ja paljon mainostettu partio on enää yhden taistelijan varassa. Vastaavia ongelmia tulee varmasti myös esim. vartioinnin järjestelyjen ja huollon suhteen. Kolme miestä on hyvin epälooginen lukumäärä. Matkitaanko tässäkin Nato-tyyppistä rauhaanpakottamista kaukomailla kaupunkiolosuhteissa hyvän huollon varassa? Toisessa maailmansodassa RAF ja punailmavoimat käyttivät sodan alussa kolmen koneen kiilaa hävittäjillä, mutta joutuivat luopumaan siitä epäkäytännöllisenä muodostelmana. Saksalaisilla oli neljän koneen parvi, joka toimi paljon paremmin. Kuulostaa ehkä kaukaa haetulta, mutta mielestäni sama pätee myös jalkaväen miesten ryhmittämiseen.

Jalkaväki jaetaan edelleen operatiivisiin-, alueellisiin- ja paikallisjoukkoihin. Kalustoa esim. liikkuvuuden osalta räätälöidään mm. joukko-osaton toiminta-alueen mukaan. Näin on jo nyt rauhanaikana mm. kolmen valmiusprikaatimme osalta, mutta mielestäni ei saa innostua liikaan näpertelyyn, vaan pysyä ytimessä, toimintakykyisen jalkaväen kouluttamisessa. Hieman karrikoiden jalkaväkeä koulutetaan nyt joko hiihtämään, maihinnousuun, ampumaan, naruissa roikkumaan, helikopterilla lentämään tai sissitoimintaan.

Tärkeätä on reserviläisten hyvinvoinnista ja motivaatiosta huolehtiminen. Se on kansainvälistä huipputasoa, mutta voi heiketä, jos reserviläiset huomaavat kolmekymppisinä, ettei sotaväki ole heistä enää kiinnostunut heistä. Suomen reservi on korkeatasoista ja hioutuu työelämässä vieläkin ammattitaitoisemmaksi.  Lisäksi maassamme on työttömiä yli 315 000 ja tämän ”työvoimareservin” yhteiskuntamme kestää rauhankin aikana. Mielestäni armeijamme tarvitsee edelleen kriisitilanteessa puolta suuremman reserviläisjalkaväen sodan aikana ja sen sijoittaminen ja ylläpito on myös mahdollista tukeutuen joukkotyyppien kolmijakoon. Suomen kokoisessa maassa tarvitsemme riittävän suuren jalkaväen, tai muuten vihollinen kävelisi sotilaidemme ohi.

Henkilöstön sijoittamisen tärkeys korostuu muuttuneessa maailmassa ja muuttuneissa kriiseissä. Ajoittain on väläytelty myös naisten asevelvollisuutta tasa-arvoon nojaten. Olen jo pitkään ollut samoilla linjoilla käänteisessä mielessä! Pakollinen kansalaispalvelus olisi erinomainen asia nuorten naisten kannalta. Se lisäisi yhteisöllisyyttä ja mahdollistaisi lahjakkaasta nuorisostamme myös toisen puoliskon sijoittamisen jo rauhan aikana ilmaantuvien poikkeustilanteiden varalle. Tällainen koulutus voisi kestää vaikka noin kaksi kuukautta ja sitä annettaisiin ympäri maatamme. Työpaikkoja tulisi lisää ja moni nuori saisi innostusta ja motivaatiota. Koulutukseen voisi sisältyä kaikkea ensiavusta liikuntaan ja kansalaistaitoihin. Heitä voisi käyttää esim. ikääntyvän väestön ystävätoimintaan ja julkisiin siivoustöihin. Kaikille voisi jakaa jonkinlaisen univormun lisäämään yhteisöllisyyttä ja koulutuksen lopussa voisi halukkaille antaa myös sotilastaidon alkeita. Hyvin suoriutuvat tulisi palkita ja antaa myös johtajakoulutusta, joka huomioitaisiin myös siviilissä. Solmittaisiin elinikäisiä ystävyyssuhteita ja monet saisivat uusia ajatuksia ja suunnan elämälle. Raskaana olevien tai naimisissa olevien naisten ei olisi pakko tätä kansalaispalvelusta suorittaa. Tarkoituksena ei olisi kuitenkaan naurettavalla tavalla militarisoida yhteiskuntaa univormuineen ja siivouspartioineen, nykyajan kriisien hallinnassa perinteinen sukupuolijaottelu on naurettavaa, joskin pidän sodan verileikkiä edelleen vakavana ja maskuliinisena maailmana.

Asevelvolliset miehet voisivat ainakin osin aloittaa palveluksensa samoilla kursseilla. Monet varmasti suoriutuisivat paremmin huomatessaan tyttöjen olevan mukana. Hieman liioitelleen opittaisiin mm. solmimaan kengännauhat ja olemaan masentumatta päivän sekä pystymään olemaan päivän ilman rahaa seinästä. Jatkosodan aikana rintamamiesten motivaatiota nakersi myytti saksalaisista sotilaista, jotka vievät heiltä kotona naiset. Se oli heidän hyvän käytöksen, huolitellun ulkomuodon ja reippauden johdosta myös ymmärrettävää. Nykyajan tykinruokareserviläisiä raivostuttaa jo nyt ajatus ”kotirintaman” maahanmuuttajista ja sivareista sekä muista mukavuuslipun alla purjehtijoista, joiden puolesta he olisivat antamassa henkensä ja terveytensä. Sotilaidemme järjestäytyessä marsseihin ”järjestäydyttäisiin” kotirintamalla ihan muihin paraateihin. Jo nykyisin sivareista osa on ”niin hyviä johtajia, että he eivät siksi voi edes armeijaan mennä”, sitten he vievät helposti työpaikat niiltä, jotka ovat valmiita yhteiskuntaa puolustamaan ja ovat saaneet myös usein pitkälle viedyn koulutuksen siihen. Liiallinen liian nuorien ”pisteyttäminen” olisi tietenkin helposti liian monimutkaista, mutta esim. kansalaispalkkaa ajatellen (olemassa jo nyt nimellä sosiaaliturva) voisi kyllä asevelvollisuuden- ja monet tutkinnot suorittanut hyvin palvellut saada enemmän rahaa, koska nyt kaikki ovat samalla viivalla ja ”tyhjäntoimittaminen” on ihailtua, palkittua ja hyväksyttyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jalkaväki, jalkaväen uusi taistelutapa, reserviläiset, kansalaispalvelus, Puolustusvoimien uudistus, sivari, Panssariprikaati

Ajatuksiani Suomen armeijan tilasta

Sunnuntai 29.3.2015 klo 13:35

Päivän trendisana on säästäminen ja puolustusvoimatkin on ollut mukana talkoissa. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely ja jalkaväen uusi taistelutapa on pitkään mietityttänyt minua. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä on kysymys todella suurista muutoksista ja kysymyksessä on todellakin myös reserviläisten asia, verorahoillammehan armeijan kalusto ostetaan. Jalkaväen uuteen, dramaattisesti erilaiseen taistelutapaan olen myös saanut koulutusta ja esimakua. Luettuani nyt Pekka Kantakosken mielenkiintoisen Tuhottu armeija – teoksen päätin kirjoittaa ajatuksiani maanpuolustuksesta. Edellä mainittu kirja vilisee kirjoitusvirheitä ja paatosta, mutta monista linjauksista olen vanhan panssarimiehen kanssa silti samaa mieltä.

Keskustelu puolustuksemme tilasta on paljolti pyörinyt Naton, rahapulan, varuskuntien lakkauttamisen ja väestön vähenemisen ympärillä. Naton osalta ei mielestäni kannata pitää kansanäänestystä, niin epäpopulistiselta ja epäperussuomalaiselta kuin se kuulostaakin. Syynä on, kuten monessa muussakin asiassa, etteivät asiat ole enää aina edes poliitikkojen hallinnassa, tavallisesta kansasta puhumattakaan. Moneen asiaan vain todellisilla asiantuntijoilla on enää tuntuma ja sisäinenkin tietämys. Tämä on ollut myös Sote-epäselvyyksien taustalla. Mielestäni Natoon ei kannata liittyä, syynä ei ole Venäjä-pelko, vaan enemmän omien ”pelko”. Näen sieluni silmin, miten tietyt v-puolueet eivät antaisi laittaa enää senttiäkään rahaa maanpuolustukseen Nato-jäsenyyden jälkeen, sillä heidän mielestään olisimme jo turvallisia. Naton 2 % budjetista – säännöstä tuskin välitettäisiin, eihän EU:kaan pysty pitämään direktiiveillään laumaansa kurissa. Mahdollisessa kriisitilanteessa mahdollinen Nato-jalkaväki olisi meille lähinnä logistinen riesa, enkä pitäisi sen taisteluarvoa kovin korkeana pohjoismaisia taistelijoita lukuun ottamatta. Toisessa maailmansodassa nähtiin, miten jopa saksalaisilla otti aikansa sopeutua meidän olosuhteisiin.

Merkittävä Nato-jäsenyyttä puoltava tekijä on asejärjestelmien kalleus varsinkin ilmavoimien osalta. Ilmapuolustuksen vuoksi meillä on oltava kaikki kaluston saanti mahdollisuudet olemassa. Kylmän sodan jälkeinen Nato-yhteistoiminta on saanut osan päättäjistämme ja ylemmistä upseereista lähes sokeasti rakastuneeseen tilaan. Meillä on mm. hieman huvittavasti Nato-kelpoiset taktiset merkit, kenraalien arvot, maihinnousukengät, sotilaiden arvomerkit rinnuksilla, haavoittuneiden kuljetuspaarit sekä Atlantti- ja tropiikkikelpoiset miinalaivat. Hauskoja ovat myös jalkaväen taistelijoiden suojalasit, jotka nykyisin tuntuvat olevan sotureidemme silmillä aina. Onneksi selvisin itse hengissä varusmiespalveluksesta ilman näitä laskettelulaseja. Afganistanissa, Somaliassa jne. toteutettavat ”rauhaanpakottamisoperaatiot” ovat nielleet valtavan summan rahaa. Kriisinhallintamenoihin on mennyt vuosittain noin 120 milj. € ja ne ovat vääristäneet joiltakin kokonaan käsityksen nykyaikaisesta sodankäynnistä, varsinkin Suomen suunnalla. Tällä rahalla voisivat varusmiehet ampua kovilla patruunoilla kunnolla sotaharjoituksissa, tai edes paukkupatruunoilla entisen ”laukaus-laukaus” tai nykyisen ”laukaus-signaali-signaali-laukaus” – harjoittelun sijaan. Yhteysupseereja ja vastaavia saa ja pitääkin toki lähettää edelleen maailmalle, mutta perinteisen rauhanturvaamisen aika on jo ohi. Mitätön muutaman kymmenen sotilaan joukko nielee kuitenkin valtavat summat rahaa, eikä sillä ole Suomen puolustamisen kanssa mitään tekemistä. Nyt ollaan tietysti suunnittelemassa 30-miehen ”armeijan” lähettämistä Irakiin Isisin vastaiseen ”koulutusoperaatioon” parantamaan maailmaa.

Rahapulan osalta on pakko ottaa esille ilma-aseemme. Ilmavoimat ovat puolustuksemme ylivoimaisesti suurin rahareikä. Hornetit hankintahintoineen ja päivityksineen ovat maksaneet jo n. 4,9 mrd. €. Niiden pommituskelpoiseksi muuttaminen on maksanut 1,5 mrd. €. lisää! Rynnäkköaseistuksen hankkiminen on sinänsä järkevää, mutta loputon rahareikä. Vähintä mitä pitäisi tehdä, olisi hankintamäärien salaaminen niin omilta, vihollisilta kuin medialtakin. Helikopterien, siis 20 NH-90 kuljetushelikopterin hankinta on maksanut meille 1,5 mrd. €. Lisäksi tulee lähes 200 miljoonan euron koulutus ja huoltokulut vuosittain. Kaikkia koptereita emme ole vielä edes saaneet, siinä taas esimerkki Eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä. Kaikkiaan Hornetit, kriisinhallinta ja helikopterit vievät Kantokosken mukaan 850–900 milj. €. vuosittain, eli kolmasosan puolustusbudjetistamme. Pidän koko helikopterihankintaa täysin turhana. Ajatus 20 kuljetushelikopterin ”nyrkistä” on täysin naurettava, Hägglundin ajatuksena tosin oli hankkia myös saattohelikopterit. Jopa täysin ilmaylivoimainen USA on varonut taisteluhelikoptereiden käyttöä vihollisvaikutuksen takia, tekniikan osalta on aina olemassa huollettavan kolmasosan sääntö, Utin erikoisjääkärit ovat sinänsä maankamaralla huippusotilaita ja tarvitsemme muutamia kuljetus- ja pelastushelikoptereita kuitenkin, mutta USA:n asevoimia matkiva helikopterikonsepti on ollut kallista luksusta, johon meillä ei ole varaa. Ilmavoimat onnistuivat hankkimaan 2007 vielä 18 Hawkia lisää Sveitsistä kalliine päivityksineen, suunniteltu ja mainostettu Kauhavan yleiseurooppalainen lentokoulutus ei ottanut kuitenkaan tuulta purjeisiinsa. Nato-ihailu on johtanut myös suuren Globemaster -kuljetuskoneen hankinta- tai vuokraustoiveeseen, AWACS-tiedustelu- ja johtokoneen hankinnasta unelmointiin sekä miltei vuosittaisiin ilmatilatankkausten harjoitteluihin Islantia myöten. Sodan aikana Hornetit eivät lähde Norjanmerelle tankkaamaan, meillä on omat hajasijoitetut tukikohdat tarkoitusta varten.

Armeijan kalustohankinnoissa, poistoissa ja varuskuntien lakkauttamisissa on ollut myös erikoisia piirteitä. Venäläisperäisestä kalustosta ollaan luopumassa, kuin ruton saastuttamista aseista. Lakkautimme kaksi erinomaista sodan ajan panssariprikaatia varustettuna T-72 panssarivaunuilla. Osa vaunuista oli hankittu vain kymmenisen vuotta aiemmin Itä-Saksasta. Tilalle hankittiin Saksasta 139 Leopard 2A4 panssarivaunua, nyt olemme hankkineet Hollannista lisää 100 Leopard 2A6 vaunua. Jopa Panssariprikaatin liikenneympyrässä ollut T-72 vaunu vaihdettiin Leopardiin! Olemme luopumassa myös 23 mm. Sergei-ilmatorjuntatykeistä, niitä on ollut käytössämme n. 450 kappaletta ja mielestäni nekin ovat vielä käyttökelpoista, mutta kalliisti korvattavaa kalustoa. Tykistöstä ollaan luopumassa 152 mm. kenttätykeistä ja niiden ammuksista. Rynnäkkökivääreitä on tuhottu ainakin 100 000 kappaletta, jalkaväkimiinoista on luovuttu ja ne on tuhottu. Itänaapurimme ei ole näin tehnyt. Miinasodankäynti kehitysmaissa ja Suomen rajalla olisi erilaista, mutta poliitikkomme ovat jälleen viimeistä piirtoa myöten osoittaneet olevamme länsimaa.

Moottoroidun kaluston hinta on minimaalista ilmavoimiin käytetyn rahan hinnalla. Saksasta saisi erinomaisia automaattisesti lataavia PzH2000 telatykkejä 5 milj. € kappale. Niiden tulivoima olisi nykyiseen vedettävään tykistöön verrattuna 7-kertainen. Vertailun vuoksi Hornetien hinnalla saisi noin 4600 Leopard-panssarivaunua. Kantokosken mukaan saisi ilmavoimien vuosibudjetilla joka vuosi 700 Leopard-panssarivaunua.

Varuskuntia on lakkautettu kipurajalle ja sodan ajan joukkojen määrä 230 000 on jo todella alhainen. Kirjoitan pian tähän kirjoitukseen toisen osan, ettei tekstistä tule liian pitkää. Käsittelen siinä. mm. jalkaväen uutta taistelutapaa, varusmiespalvelusta ja puolustusvoimien uudistusta lisää.

LÄHTEET:

Kantakoski, Pekka: Tuhottu armeija. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely 8.2.2012. Ilves-Paino Oy, Hämeenlinna 2014

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusvoimien uudelleenjärjestely, Nato-jäsenyys, Leopard 2A4, Panssariprikaati, Pekka Kantakoski, kriisinhallinta

Vanhemmat kirjoitukset »