Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:159057 kpl

Suomi on arktinen mutta hyötyykö Suomi arktisuudesta?

Torstai 24.10.2013 klo 15:09


Suomi sijaitsee pohjoisilla leveysasteilla ja Helsinki on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan valtion pääkaupunki. Pohjoisempi pääkaupunki maailman valtioista on vain Islannilla ja senkin pohjoinen rantaviiva sijoituu napapiirin korkeudelle. Joskus Tallinna mainitaan Helsingin lisäksi pääkaupunkina, jonka satama on usein talvisin jäässä. Noin 80 % prosenttia sekä Norjan että Ruotsin väkiluvusta asuu etelämpänä kuin missä Suomi edes alkaa. Myös Suomen väestöstä valtaosa asuu maamme etelä- ja lounaisosissa, yli miljoona pääkaupunkiseudulla, vaikka pinta-alastamme peräti kolmasosa sijaitsee napapiirin pohjoispuolella.

Hallitus julkaisi elokuussa 2013 Suomen Arktisen strategian ja se sai suhteellisen vähän huomiota osakseen mediassa ja kansalaisten mielipidekirjoituksissa. Strategia onkin melko ympäripyöreä. Toimeksiantonsa mukaisesti (arktisen politiikkamme keinot ja tavoitteet pohjoisilla alueilla kansallisesti sekä erilaisilla kansainvälisillä alueilla ja foorumeilla, Euroopan unionissa, pohjoismaisessa yhteistyössä ja kahdenvälisissä suhteissa) se on ulkosuhdepainotteinen. Strategia koskettaa pohjoisia alueitamme ja väestöä, ympäristöä, ilmastoa, elinkeinoelämää, kulttuuria, sosiaalisia suhteita sekä turvallisuutta ja vakautta.

 Mielenkiinto arktisia alueita kohtaan on maailmalla koko ajan lisääntynyt. Taustalla on mm. ilmastonmuutos, joka koskettaa erityisen kovasti pohjoisia alueita, alueella sijaitsevat fossiiliset luonnonvarat sekä pohjoiset kulkuyhteydet. Toukokuussa 2013 Kiinassa kokoontunut Arktinen neuvosto hyväksyi uusiksi tarkkailijajäseniksi sellaisia ”arktisia maita” kuten Kiinan, Japanin, Intian, Etelä-Korean, Singaporen ja Italian. Näillä valtioilla on arktisella alueella muitakin tarkoitusperiä kuin tarkkailu. Mieleen tulee mm. kiinalaisten liikemiesten ostohalukkuus Islannin tai Suomen maaperästä. Tällaisiin kaupantekoehdotuksiin (kuten myös venäläisten tekemiin maakauppoihin) on suhtauduttava varovaisesti. Jälkimmäisiä kyllä viranomaiset seuraavatkin, mutta lainsäädäntömme mahdollistaa monta sudenkuoppaa koska osa poliitikoistamme ajattelee kaikkien noudattavan maailmassa samanlaisia sääntöjä. Arktinen neuvosto on tehnyt vaivihkaa myös linjanmuutoksen ja keskittyy vastaisuudessa enemmän globaaleihin kysymyksiin ja taloudelliseen painostukseen aiemman kestävän kehityksen ja koordinaation sijaan.

 Tietyillä alueilla arktinen osaamisemme on korkeatasoista. Yli puolet maailmalla käytössä olevista jäänmurtajista on Suomessa valmistettuja, meillä on osaamista kaivostoiminnan, matkailun, sää-osaamisen, viranomaisosaamisen sekä liikenteen ja logistiikan puolella. Tarvitsemme kunnollisen elinkeinopoliittisen strategian ja arktisen innovaatio-ohjelman. Presidentin tulee edistää kaupallisia pyrkimyksiä valtioiden kahdenvälisissä suhteissa ja siinä onkin yksi viimeisistä tärkeistä presidentin virkatehtävistä.

 Vaarana on, että arktinen alue nähdään maailmalla resurssivarantona, jota voi rajoituksetta hyödyntää voittojen valuessa etelään, riskien jäädessä pohjoiseen. Alueen hiilivetyvarannoista on 90 % selkeästi valtioiden omilla alueilla ja rajariidat ovat läheisten liittolaisten välisiä. Kysymys on parista rajaepäselvyydestä USA:n ja Kanadan ja Tanskan ja Kanadan kesken. Norja ja Venäjä sopivat lopulta merirajansa keväällä 2010. Alueella puhuu kova raha, eikä kenelläkään ole halua keikuttaa venettä riitaa haastamalla.

 Venäjän pohjoinen rannikko on yli 30 000 kilometriä pitkä ja koillisväylän on laskettu lyhentävän laivamatkoja Aasiaan 7-10 vuorokautta. Joltain osin voisimme hyötyä tilanteesta mm. off-shore-, rakentamis- ja jäänmurto-osaamisemme kautta. Välttämättä Venäjä ei kuitenkaan ole innostunut ulkomaalaisten läsnäolosta pohjoisilla rannikoillaan. Jäämeren rautatie on ollut esillä useissa yhteyksissä. Taloudellisten tekijöiden lisäksi on ollut erimielisyyttä siitä mihin rautatie edes rakennettaisiin. Rautatieyhteyttä suunniteltiin Suomessa jo ennen sotaa ja jatkosodan aikana saksalaiset esittivät sen rakentamista, Lapin läänin silloinen maaherra Kulervo Hillilä kuitenkin kieltäytyi, koska työvoimana olisi käytetty käytännössä orjatyövoimaa. Vaihtoehtoina on esitetty läntistä (Tornio-Kolari rata luoteeseen), pohjoista (Rovaniemi-Sodankylä-Kirkkoniemi), sekä itäistä Sallan radan reittiä Venäjälle. Ratayhteys nähdään tärkeänä kaivosteollisuuden, matkailun ja tavallisen matkustamisen kannalta. Kustannukset olisivat suuria ja tarvittaisiin myös EU:n tukea. Osa paikallisista ihmisistä ei olisi kiinnostunut hankkeesta. Läntinen ja pohjoinen reitti saattaisivat hyödyttää enemmän päätepistettä, sillä malmien rikastaminen tapahtuisi pohjoisissa satamissa Suomen satamien sijaan, Suomi rahoittaisi muiden etua. Paikallisen väestön matkustustarpeita täyttämään rata ei olisi ikinä kannattava harvan asutuksen takia. Idässä ongelmana olisi mm. turvallisuus, lainsäädäntö ja jo nykyinen 110 % käyttöaste. Ilmailun osalta Suomesta on hieman yllättäen ”lyhyt” matka sekä länteen että itään. Maapallon kaareutumisesta johtuen Suomesta voi lentää suhteellisen nopeaa reittiä suurin piirtein samanpituisen matkan Pohjois-Amerikkaan ja Aasiaan. Rahtilentoliikenteelle Suomi muodostaisi hyvän tukialueen, sää-, ilmailu- ja avaruusosaamisestamme huolimatta Suomen panostus ilmatilaan ja avaruuteen on jäänyt liian heikoksi joistakin hyvistä innovaatioista huolimatta.

 Monella arktiselle alueelle sijoittuvalla toimenpiteellä olisi suora vaikutus työllisyyteen, joten tarvitaan elinkeinoelämää ja yrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä. Arktiseen osaamiseen liittyvää tutkimusta on lisättävä ja opiskelupaikkoja tulee suunnata oikeille aloille. EU on saatava tarkkailijajäseneksi Arktiseen neuvostoon ja EU:n arktinen informaatiokeskus on saatava Rovaniemelle Lapin yliopiston arktisen keskuksen yhteyteen.

Avainsanat: Suomen arktinen strategia, Arktinen neuvosto, fossiilinen polttoaine, Jäämeren rautatie


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini