Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:131123 kpl

Viilattuja pilkkuja ja havumetsien lakeja

Perjantai 19.2.2016 klo 12:50

Nuori kuninkaamme Kustaa II Aadolf vieraili Helsingissä tasan 400 vuotta sitten helmikuussa 1616 pitäen täällä maapäivät, joita valtiopäiviksikin on kutsuttu. Helsinki oli vaatimaton puukaupunki ja sijaitsi vielä Helsinginkosken länsipuolella ja valikoitui kokoontumispaikaksi lähinnä keskeisen sijaintinsa vuoksi, sillä Turusta, Viipurista ja pohjoisista maakunnista oli Helsinkiin suurin piirtein yhtä pitkä matka. Ajat olivat kovat ja väestöllä oli paljon valituksia mm. sotajoukkojen (omien) ja aateliston toiminnasta. Mirkka Lappalainen on osuvasti kuvannut, että maassamme vallitsi viidakon lain sijaan havumetsien laki, jossa voima itsessään oli oikeus, eikä valtiovalta pystynyt vielä kontrolloimaan kunnolla väestön toimintaa ja järjestystä.

Nyt havumetsien lait ovat palanneet Pohjolaan mm. pohjoiselle havumetsävyöhykkeelle levittäytyneiden vierasperäisten (ihmis)lajikkeiden myötä. Ne sopeutuvat huonosti Suomen karuun ilmastoon, luonnonolosuhteisiin ja jopa kaupunkiympäristöihin. Monella ihmisellä on kuitenkin oikea hätä, eikä tarkoitukseni ole vitsailla heidän kustannuksellaan, käy kuitenkin mielessä mikä haloo nousisi eräillä, jos kysymyksessä olisi jokin muu kuin ihmisperäinen vieras tulokas. Ensimmäinen erä irakilaisia lennätettiinkin eilen 18.2 takaisin lähtömaahansa erittäin huokeaan 200 000 € hintaan. Lentokoneen portailta oli vielä kiva ottaa älypuhelin selfie kylmän, mutta lumisen Suomen jättämisen hetkellä. Aika harva jäi näitä huvimatkalaisia kaipaamaan idealisteja lukuun ottamatta, mutta heille on vielä riittämiin ”nuorta lihaa” sekä kotouttamispuuhastelua tarjolla.

Presidentti Niinistön valtiopäivien avajaisten 3.2 puhe otti voimakkaasti kantaa turvapaikanhaku- ja kansainvaellus -ilmiöihin. Puhe sai paljon kiitosta ja siihen kiinnitettiin myös ulkomailla huomiota. Pidin sitä itsekin tervetulleena, koska ylipäällikön aiemmat puheet ilmiöstä ovat olleet aika nuhtelevia asian kritisoinnista, jolloin mustavalkoisen ajattelun tuomitseminen on sisältänyt itsessään mustavalkoisen ajattelun. Vihervasemmisto tietysti älähti presidentin puheesta paljastaen jälleen oman tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen ajattelun- sekä suvaitsevaisuuden puutteensa jonkun ollessa eri mieltä. Vihreiden helsinkiläinen kansanedustaja Emma Kari arvosteli presidentin puheen olleen Geneven pakolaissopimuksen kaltaisten ihmisoikeussopimusten vastainen. Hänellä menivät kuitenkin kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntöjen tulkinta sekaisin. Kansainvälisillä sopimuksilla ei luoda samanlaisia velvoittavia sääntöjä kuin lainsäädännöllä. Erkki Tuomioja meni myös heti parantamaan maailmaa ja arvosteli, ettei vihapuheita tai väkivaltaa saa edes epäsuorasti hyväksyä. 

Euroopassa on palattu uuskeskiaikaisuuden aikaan, jossa kuninkaat ja valtakunnat eivät kunnolla pysty kontrolloimaan asukkaidensa tekemisiä, eivätkä ihmiset koe enää olevansa sitoutuneita mihinkään. Veroja tietysti nyhdetään vieläkin, mitä kyetään. Pitäähän jonkun huvilennotkin etelään maksaa. Miten paljon voisikaan rikkinäisiä ja köyhiä suomalaisia lapsiperheitä samalla tavalla auttaa. Lapset pääsisivät lomalle ja tällä kaikella olisi perheitä eheyttävä ja lapsille inspiraatiota antava vaikutus.

Myös katupartiokeskustelu on oire auktoriteettien otteen höltymisestä ja kansalaisten ryhtymisestä oma-aloitteiseen toimintaan. Tosiasiallisesti ns. katupartiointi on alkanut ja ilmiössä on mitä erilaisimpia muunnelmia kuten shakissa, nappulatkin ovat samat: mustat ja valkoiset, lisäksi on naisilla ”kevytversioita” ja pelleillä omia, kieltämättä säälittävän huvittavia versioita. Nyky-Euroopan tilanteesta on kuitenkin leikki kaukana ja kaikkialla kaksi vastakkaista leiriä viilailee koko ajan pilkkuja etsien vastapuolen toiminnasta huomautettavaa. Monia sisällissotia on edeltänyt samanlainen vastapuolten nälviminen ja omien turvajoukkojen perustaminen. Näin on ollut esimerkiksi Amerikassa 1850-luvulta alkaen, Espanjassa 1930-luvulla tai vaikka Suomessa ennen vapaussotaa. Tavallista kansaa on eurooppalaisissa mielenilmaisuissa nähty samassa määrin tuskin sitten 1800-luvun ”hullujen vuosien”. Tarkkasilmäinen on nähnyt joukossa myös Konfederaation lippuja ja tällaiseen konfederaation on paljon halukkaita ­–varmaan enemmän kuin voisi ottaa– ja itsekin kannatan sitä, että Britannia, Pohjolan kansat, oikeamieliset keskisen Itä-Euroopan maat, saksankielinen Keski-Eurooppa jne. perustaisi oman talousalueen, jossa ei tarvitsisi hemmotella Kreikan tapaisia heikkoja valtioita, tai rappeutuneiden eurooppalaisten maiden utopistisia katteettomia Eurooppa-fantasioita.

LÄHTEET:

Lappalainen, Mirkka. Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632. Bookwell Oy, 2014 Helsinki.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Havumetsien laki, Kustaa II Adolf, pohjoinen havumetsävyöhyke, presidentti Niinistön puhe, Geneven pakolaissopimus, katupartio, Konfederaatio