Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:122081 kpl

Ruohonjuuritasolla poliittinen yhteistyö toimii

Keskiviikko 22.4.2015 klo 14:16

Suomi on väestöltään pieni maa ja ainoastaan yhteistyöllä ja sovussa pystymme pysymään tehokkaina. Aina silloin tällöin, viimeksi tänään, saa lukea erittäin ikäviä suomalaista ja pohjoismaista konsensusta loukkaavia kirjoituksia. Tänään Iltalehdessä oli erittäin ikävä artikkeli, jossa monien ihailema näyttelijä Krista Kosonen haukkui perussuomalaisia ja väitti ettei tunne heistä yhtään. ”Kulttuuriväen” idealismi on ollut jo aiemmin tiedossa, mutta tällainen tietoinen eripuran levittäminen on erittäin ikävää. Jopa 90 % ihmisistä on Iltalehden nettisivuilla sitä mieltä, että kansakunta on kahtiajakautunut, olen itsekin sitä mieltä.

Hyväksi koettu tapa on ollut esim. kouluvierailut naapurimaihin, lähinnä Venäjälle, jolloin monien ennakkoluulot vähenevät ja voi muodostua jopa ystävällisiä kontakteja. Länteenpäin sellaisia ei niin paljon tehdäkään, koska esim. ruotsalaiset lasketaan omiksi muutenkin. Välillä tosin tuntuu, ettei Suomessa tunneta enää Ruotsalaista yhteiskuntaa, yhteisestä historiastamme puhumattakaan. Jos Krista Kosonen ei tunne yhtään perussuomalaista, en minäkään ymmärrä kunnolla mikä on tasa-arvoinen lumiauraus tai sukupuolineutraali lelumainos. Ruotsalainen yhteiskunta silti toimii ja tavalliset ruotsalaiset ovat mukavia ja tehokkaita ihmisiä, omia, de egna. Pitäisikö kohta viedä Kehä III:n sisäpuolella kuplassa eläviä opintomatkoille sisä-Suomeen?

Omasta kokemuksesta haluan ilolla kirjoittaa, miten erinomaisesti on poliittinen yhteistyö Helsingissä toiminut. En ole koskaan törmännyt minkäänlaiseen riitelyyn tai eripuraan! Olen saanut olla paljon HUS:in ja Diagnosisten palveluiden liikelaitoksen johtokunnan kokouksissa varsinaisen jäsenen Antti Valpaksen poissa ollessa (hän tekee aktiivisesti ja tehokkaasti mm. puolueemme eteen paljon töitä) ja olen nauttinut kovasti hyvästä hengestä, yksimielisyydestä ja tehokkaasta päätöksenteosta. Samoin on laita mm. vaalilautakuntatyöskentelylle, jossa olen toiminut myös puheenjohtajana kaksi kertaa, yhteistyö on sujunut erinomaisesti ja sulassa sovussa eri puolueisiin kuuluvien kesken.

Joskus tuntuu, että ihmiset hieman ”järkyttyvät”, kun kerron ulkomaalaistaustaiselle tai ”seka-porukalle” pitkän ystävällisen keskustelun jälkeen olevani perussuomalainen. Mekin olemme vain ihmisiä, tosin sellaisia ihmisiä, joiden pariin halusi esim. viime kunnallisvaaleissa eniten ulkomaalaistaustaisia ehdokkaita eri kulttuuripiireistä Helsingissä.

Tietentahtoinen eripuran kylväminen kuitenkin harmittaa, mutta ei lannista minua. Sellaista on esim. ”kulttuuri-ihmisen” käänteinen rasismi, jossa luokitellaan kanssaihmisiä hyviksi tai huonoiksi puoluekannan mukaan. Sellaisia piirteitä oli myös Andersonin, Brunilan ja Koivulaakson ”Äärioikeisto” Suomessa kirjassa. Tuntuu jotenkin sairaalloiselta, miten jotkut henkilöt suorastaan jahtaavat eri lailla ajattelevia Suomessa. Kommunismi on todettu 1900-luvun suurimmaksi kuolemanaatteeksi, mutta nyt en itse halua haastaa riitaa. Ehkä kaikista pelottavin ja fanaattisin on kuitenkin ruotsalaisen Lisa Bjurwaldin teos Euroopan häpeä, jossa hän dehumanisoi ei-vasemmistolaisia ihmisiä jahdaten heitä ympäri Eurooppaa!

Meillä Suomessa ja Helsingissä poliittinen yhteistyö on kuitenkin oman kokemukseni perusteella toiminut erinomaisesti ja olen suorastaan nauttinut työskentelystä eri puoluetaustan omaavien ihmisten kanssa. Ehkä omalla asenteellakin on siihen osuutta. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia ja jatkaa samaan malliin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Konsensus, Krista Kosonen, Iltalehti, HUS, Äärioikeisto Suomessa, Lisa Bjurwald

Valkoinen pako alkaa viidenneksen kohdalla

Torstai 17.10.2013 klo 15:37

Eurooppa on aikojen kuluessa kokenut monenlaisia muutoksia: kansainvaelluksia, sotia, tautiepidemioita, nälänhätiä ja viimeisin iso muutos on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen alkaneen laajan maahanmuuton seurauksena. Ensin mainitut ovat olleet osa luonnollista historiallista kehitystä ja osa Malthusilaista väestörakenteen mallia. Mainittakoon, että Suomella on Euroopan ennätys nälänhätäkuolleisuudessa kuolon vuosilta 1695–1697 juuri ennen suuren Pohjan sodan alkua: 25 – 30 % väestöstämme menehtyi, kun esimerkiksi Irlannin maailmalla enemmän tunnetussa nälänhädässä 1800-luvulla menehtyi ”vain” 12 % vihreän saaren asukkaista. Suomessa oli myös viimeinen eurooppalainen rauhan ajan nälkäkatastrofi 1860-luvulla. Tämä on syytä muistaa kun puhutaan ilmaisesta kouluruoasta tai näkee (aika usein) nykylasten leikkivän ruoalla vaikkapa buffet ravintoloissa.

Teollisen vallankumouksen myötä 1700-luvun lopulla Eurooppa koki muutoksen ja väestömäärä alkoi lisääntyä. Talous alkoi kasvamaan ja ensimmäistä kertaa tavallinen kansa huomasi etenemisen yhteiskunnassa olevan laajassa mitassa mahdollista. Maailmansodat 1900-luvulla muuttivat Eurooppaa huomattavasti, eikä Eurooppa ole niiden jälkeen ollut enää entisellään. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi Länsi-Euroopassa laaja maahanmuuttojen virta, joka ei ole laantunut vaan pikemminkin kasvanut. Koko maailman kehitysyhteistyörahoistakin Eurooppa maksaa yli puolet. Vuonna 2005 Euroopassa oli yli 70 miljoonaa maahanmuuttajaa eli enemmän kuin Aasian maissa ja Yhdysvalloissa yhteensä, vaikka Yhdysvallat olikin maailmalla halutuin määränpää.

Itse käsite ”maahanmuutto” on jossain määrin vaikeasti määriteltävä ja rajattava asia. Ensinnäkin asia on arkaluonteinen. Esimerkiksi Turun apulaiskaupunginjohtajan maahanmuuttoselvityksen tietoja vuonna 2010 salattiin, koska ikäviä tietoja ei haluttu päästää julkisuuteen. Toisaalta aiheen rajaus on vaikeaa ja kiistanalaista. Lasketaanko rikollisuuden aiheuttamat kulut? Ylimääräiset ruuhkautumiset asioiden käsittelyssä erilaisissa virastoissa, asuntojen lisääntynyt vedenkulutus ja suoranaiset sotkemiset, vaikutus asuinalueisiin ja taloyhtiöihin vinoutuneina vuokrakustannuksina. Kuka on maahanmuuttaja? Ensimmäinen polvi, toinen polvi… esimerkiksi Saksassa vasta maassa syntynyt turkkilaisten toinen sukupolvi on todellinen sopeutumisongelmaisten joukko. Kyse on siis ylisukupolvisesta syrjäytymisestä, Helsingissä noin 44 % syrjäytyneistä nuorista on ulkomaalaistaustaisia, usein kurdeja tai somaleita. Maahanmuutto aiheuttaa myös halpatyövoimaa, joka näkyy erityisesti rakennusalalla. (On ikävää, että veljeskansamme eestiläiset ovat usein tässä asiassa taustalla. Tallinna on lähempänä Helsinkiä kuin Tampere. En halua luoda konfliktia kansojemme välille ja voin kirjoittaa näistä työvoimakysymyksistä erillisen kirjoituksen, jossa olen perehtynyt asiaan paremmin). Kolmanneksi kulujen erottelu muista kuluista on vaikeaa. Sosiaalitoimi voi suorittaa maahanmuuttajille harkinnanvaraisesti salaisia kuluja. Maahanmuuton ympärille on muodostunut suoranainen ”kotouttamisteollisuus”, joka perustuu Länsi-Euroopasta ja Ruotsista matkittuun sodanjälkeiseen filosofiaan, jossa maahanmuuttajia on suorastaan liukuhihnalla hankittu ja heidän ympärilleen on luotu avustamisen kulttuuri, jonka ympärillä pyörii kymmeniä ammattinimikkeitä itse maahanmuuttajien roolin ollessa lähinnä avustuksia vastaanottava osapuoli. Aiemmin oli paljon ns. sisäänheitto- ja liukuhihna ammatteja, mutta tietotekniikan automatisaation ja globalisaation myötä maailma on olennaisesti muuttunut eikä tällaisia ammatteja enää ole eikä tule.

Suomessa noin 80 % maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Muualta Suomesta tulee pääkaupunkiseudulle jatkuva maahanmuuttajien sisäinen virta. Helsinkiin heistä tulevat usein kaikkein köyhimmät ja esim. Espooseen muuttaa paremmin kouluttautuneita ja paremmat edellytykset työllistymiseen ja suomalaisen yhteiskunnan hyödyttämiseen soveltuvia maahanmuuttajia. Taustalla on osin Helsingin itsensä luoma ongelma mm. asunnon saamisen suosimisen kautta kotimaisten työperäisten maassamuuttajien ja syntyperäisten asukkaiden kustannuksella. Taustalla on myös valtion ja eduskunnan politiikka ja sosiaalinen asuntorakentaminen. Kolmannes Helsingin sosiaalitoimen asukkaista on maahanmuuttajia.

Maahanmuutto aiheuttaa ylimääräisen rasitteen kunnalliselle asuntotuotannolle, kouluille ja terveydenhoidolle. Uudisrakentamisen minimipinta-ala on onneksi muutettu yli 70 m² asunnoista 65 m²:een. Sinkkujen ja yksinhuoltajien kaupungissa pinta-ala on silti paljon ja suosii selvästi isoja lapsiperheitä. On selvää että monet niistä ovat maahanmuuttajataustaisia ja lapsilisää saa enenevästi tahtiin 104, 114, 147, 168 €… per lapsi. Aivan kannattavaa jostain eteläisestä kehitysmaasta tulevalle äidille, joka ei ”entisessä elämässään” olisi ikinä voinut kuvitella tällaisista summista. Kerrostaloihin muuttaneiden ulkomaalaisten kanssa toimii kokemuksesta 20 % sääntö: kun maahanmuuttajia on noin 20 % kerrostalon ja asuinalueen asukkaista alkaa ns. valkoinen pako. Nyt on erityisesti huomattava että kun ulkomaalaistaustaisia aikuisia on viidennes, saattaa alle kouluikäisistä lapsista olla alueella peräti yli 40 % ulkomaalaistaustaisia. Helsingin osalta puhutaan usein idästä, mutta ilmiö on jo tuttu myös Helsingin pohjoisissa ja läntisissä osissa. Moni ihminen on koko ikänsä maksanut asunnostaan, samalla kun uusi seinänaapuri elää täysin valtion ja kaupungin varoin. Vaarana on segregaatio ja ghettoutuminen. Maahanmuuttotaustaisia lähiömellakoita on Euroopassa nähty jo mm. Pariisissa, Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Malmössä, Tukholmassa ja Moskovassakin. Moskovassa vastikään aivan tavalliset työssäkäyvät ihmiset ja mummot olivat kadulla osoittamassa mieltään, joskin konteksti on hieman erilainen edellä mainittuihin verrattuna. Se mitä Tukholma on nyt, on Helsinki 20 vuoden päästä tällä menolla. Kaupungilla ja julkisissa liikennevälineissä ei tarvitse olla kuin silmät auki tavaten huonosti käyttäytyviä nuoria ja monenlaista erilaisuuden pelkoa, joka johtuu mm. ventovieraasta pukeutumistyylistä ja kovaäänisestä puheesta vaikkapa lähijunissa. Monelle hyvin toimeentulevalle omilla asuinalueillaan ja omakotitaloissa asuville jäävätkin monikulttuurisuuden kontaktit helposti tällaiselle ”katseiden tasolle” ja moni päättäjä elää omaa pumpulimaailmaansa ilman kokemusta lähiö-ongelmista. Työt ja tulot ovat hierarkkisesti jakautuneita ja myös asumisessa on pääkaupunkiseudulla etninen hierarkia.

Yhteiskunnan muutokseen ei ole vieläkään kunnolla sopeuduttu, enkä tarkoita nyt pelkästään maahanmuuton haasteita. Monet Suomen laeista ovat vanhentuneita ja luotu täysin erilaiseen Suomeen jota ei enää ole, eikä tule koskaan olemaan. Mielestäni ihmisille pitäisi tiedottaa muuttuneesta tilanteesta esim. globalisaatiota ja tietoteknologiaa koskien. Tietotekniikan teho suurin piirtein tuplaantuu joka vuosi ja 20 vuoden päästä ihmisrobottien aika on todennäköisesti todellisuutta. Jonkinlainen asiantuntijapaneeli ja valmistava suunnitelma olisi syytä tehdä, sillä jos nykymaailmakin on outo verrattuna vaikka 1980-lukuun, tulee aika 20 vuoden kuluttua olemaan aivan häikäisevän erilainen kuin koskaan aikaisemmin. Maailmassa on alle 20 valtiota, jossa on pakolaiskiintiö, Suomi yksi niistä, tämäkin järjestelmä alkaa olla aikansa elänyt. Tanskassa havahduttiin yli 10 vuotta sitten ja luotiin tiukempi oleskelulupakäytäntö, samoin pitää toimia Suomessa ettemme tee samoja virheitä mitä muut ovat tehneet. Tarvitsemme Eurooppalaista yhteistyötä vähintäänkin pohjoismaisella tasolla. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on poikkeuksellinen koko Eurooppalaisessa vertailussa. Meillä riittää asuinpaikka, kun muualla se on työhistoriasidonnaista. Meillä ”tyhjäntoimittaminen” ei ole rangaistavaa vaan siihen kannustetaan. Itä-Euroopassa maahanmuuttajia ei ole, sillä viidakkorumpu on kertonut ettei tukia siellä saa. Euroopassa on siis tällainenkin itä-länsi jako voimassa.

On alkanut hyvinvointivaltion purkaminen ja alasajo. Punaviherrintama ja liike-elämä puolustavat usein maahanmuuttoa monikulttuurisuuteen tai taloudellisiin etuihin vedoten. Kulttuurimarxilainen ajattelu näkee ulkomaalaisten saamisen Suomeen Euroopan valtavirtojen matkimisena ja auttamalla parantuvana maailmana. Liike-elämä puolustelee maahanmuuttoa helpon ja edullisen työvoiman hankkimisena. Tulevaisuuden halpatyöt ovat pian enää melko suppeasti palvelualoille sijoittuvia tehtäviä tai hoiva-alan töitä. Todellisuudessa edellä mainitutkin puhuvat usein julkisuudessa toista kuin mitä yksityisesti ajattelevat. Sen on moni yksityisillä lausunnoillaan paljastanut. Eurooppa ei voi loputtomiin kestää jatkuvaa maahanmuuttoa muuhun maailmaan (esim. USA ja Aasia) verraten väestöpohjia ja taloudellista tilannetta ajatellen. Nyt tarvitaan muutos politiikassa ja poliittisissa voimasuhteissa. Sellainen on myös kevään Eurovaalien myötä koko Eurooppaan tulossa.

LÄHTEET:

Länsi-Helsingin PS foorumi. Horisontti 16.10.2013. Jussi Halla-aho, Maahanmuutto ja Helsinki. Esitelmä. (Kirjoituksen mielipiteet ja mahdolliset virheet ovat omiani).

Keskinen, Suvi, Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.) En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Vastapaino, Tampere 2009.

Lappalainen, Mirka. Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697. Jelgava Printing House, Latvia 2012.

Pentikäinen, Juha & Hiltunen, Marja. Suomen kulttuurivähemmistöt. Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuja No 72. Helsinki 1997.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valkoinen pako, Malthusilainen väestörakenne, teollinen vallankumous, maahanmuuttaja, syrjäytyminen, kurdi, somali, pääkaupunkiseutu, sosiaalitoimi, lähiömellakka, oleskelulupa, kulttuurimarxilaisuus, Eurovaalit, Jussi Halla-aho

HUS:n tulevaisuuden näkymiä

Keskiviikko 21.8.2013 klo 19:44

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin strategian vuosille 2012–2016 voi tiivistää neljään tärkeimpään kohtaan: hyvä potilaiden hoito, korkeatasoinen opetus ja tutkimus, parempi yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa sekä vaikuttava, kilpailukykyinen toiminta. Vuonna 2012 potilaita hoidettiin enemmän kuin koskaan. Jonotusajat pysyivät suurin piirtein sallituissa rajoissa ja potilaat olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Haasteitakin riittää, joista päällimmäisenä voisin mainita talouden. HUS:ssa on tehty paljon työtä tuottavuuden parantamiseksi. Asukaskohtaiset erikoissairaanhoidon kulut ovat olleetkin maan sairaanhoitopiireistä edullisimmat. Joka kuudes vero-euro menee kunnissa erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuoltoon on vaikea saada osaavia lääkäreitä. Osastonhoitajien tehtäviin on vähän hakijoita. Jokaisella ammattikorkeakoululla on oma opetussuunnitelma sairaanhoitajakoulutuksiin ja pelkästään Uudellamaalla niitä on neljä. Vaikka kilpailu yleensä onkin hyvästä, johtaa se tässä tapauksessa turhiin päällekkäisyyksiin. HUS:n ja perusterveydenhuollon sujuva yhteistoiminta on ensiarvoisen tärkeää. Tarvitaan yhteisesti hyväksytty työnjako ja yhtenäiset toimintatavat. Erittäin tärkeänä pidän toimivan ja yhdenmukaisen potilastietojärjestelmän saamista käyttöön. Se nopeuttaa toimintaa, vähentää päällekkäisyyksiä ja koituu siten tavallisen potilaan, kuten myös hoitohenkilökunnan eduksi. Niiden hankinta yhteisin kuntavoimin on käynnistetty. Todellisuudessa tarvitsemme sellaisen tietotekniikan kärkimaana yhtenäisenä valtakunnallisesti, on ihmeellistä ettei sellaista ole vielä Suomeen järjestetty. Tiivistäen ongelmana ovat tilat ja tietojärjestelmä. Meneillään on ns. APOTTI-hanke kuntien ja HUS:n asiakas- ja potilastietojärjestelmän osalta. Vastaavasti uusien tilojen hankkimisen lisäksi joudutaan nykyisin korjaamaan yhä enemmän myös vanhoja. Nykysuuntauksena on yhden hengen huoneiden rakentaminen, siitä olen saanut kahdenlaista palautetta: toiset tykkäävät niistä, toiset taas olisivat ainakin osan ajasta mieluummin muiden seurassa.

HUS:n vahvuutena on osaava henkilöstö sekä vahva side yliopistolliseen opetukseen ja tutkimukseen. Hyksin lääketieteellinen tiedekunta on arvioitu Euroopan viidenneksi ja maailman 42. parhaimmaksi, joka ei ole huono saavutus ollenkaan. Tutkimuksen painoaloina ovat: syöpien pahanlaatuinen kasvu, tulehdustaudit, metaboliset taudit sekä degeneratiiviset taudit. Perusopiskelijoita on n. 1000, erikoistuvia lääkäreitä n. 2000 ja väitöskirjaoppilaita n. 900, työharjoittelijoita HUS:n sairaaloissa on vuosittain n. 4000. Kliinisen lääketieteen puolella suomalaisiin tutkimuksiin viitataan alan ammattilehdissä eniten koko maailmassa, esimerkiksi syöpätutkimuksissa meillä on huomattava johto. Samanaikaisesti valtion alalle ohjaama tutkimus- ja koulutusrahoitus on laskenut tasaisesti. Tosiasia on kuitenkin että tutkimus säästää rahaa. Kliinisen lääketieteen tutkimus on luonut myös paljon teknologiateollisuutta, se on jäänyt monilta huomaamatta informaatioteknologiaan painottuneen julkisuuden myötä.  Erikoissairaanhoidon ja varsinkin sen vaativimman osan korkeatasoinen ja tehokas järjestäminen edellyttää riittävää väestöpohjaa. Sama koskee lääketieteellistä ja muutakin yliopistotasoista tutkimusta. Vain suuri sairaalaorganisaatio kykenee turvaamaan laadukkaat ja kustannustehokkaat palvelut. HUS:n hallitus kannattaa yksimielisesti HUS:N ja HYKS:n säilyttämistä yhtenä kokonaisuutena. HUS perustettiin 13 vuotta sitten, koska Uudenmaan erikoissairaanhoidossa oli silloin päällekkäisyyksiä, kilpavarustelua, ylikapasiteettia ja heikkoa koordinointia. HUS on koko toimiaikansa osoittanut tehokkuutta, eikä sen pilkkomiselle ole minkäänlaisia perusteita.

Vuonna 2012 päätettiin myös suurista investointihankkeista. Suurimmat kaudella 2013–2016 käynnistyvät rakennushankkeet ovat uusi Lastensairaala ja Traumakeskus-syöpäkeskus Meilahteen. Vuonna 2014 valmistuu Meilahden tornisairaalan peruskorjaus sekä Meilahden maanalainen huoltopiha. Vuonna 2015 valmistuu Jorvin sairaalan päivystyslisärakennus, Naistenklinikan lisärakennuksen peruskorjaus ja laajennus, sekä Lohjan sairaalan psykiatrian lisärakennus. Sydäntäni lähellä on tietysti uusi Lastensairaala, jonka on tarkoitus valmistua 2017. Sen rakentaminen Meilahden alueelle on välttämätöntä nykyisten tilaongelmien vuoksi. Hankkeen rahoitukseen käytetään valtion-, HUS:n-, sekä vieraan pääoman rahoitusta. Lisäksi on tarkoitus saada 30 miljoonaa euroa kansalaiskeräyksen tuottona, siihen voi jokainen halukas osallistua ja raha menee varmasti hyvään tarkoitukseen. Hankkeesta saat lisää tietoa täältä: http://uusilastensairaala2017.fi/

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HUS, potilaiden hoito, opetus ja tutkimus, perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito, osastonhoitaja, hoitohenkilökunta, APOTTI-hanke, HYKS, uusi lastensairaala