Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:132135 kpl

Kiinassa odottaa jatkojytky

Keskiviikko 8.7.2015 klo 10:36

Länsimaissa tunnetaan useita ”omia” talousromahduksia 1600-luvun Hollannin tulppaanikuplasta Yhdysvaltojen finanssikriisiin ja Euroopan nykyongelmiin, joissa antiikin tragedian päähenkilönä on Kreikka itse Europa-neidon istuessa katsomossa. Kreikan ongelma ei ole kuitenkaan pelkkä valtio itse, vaan myös sen kansa, joka on todella häikäilemättömästi käyttänyt muita hyväksi ja valehdellut niille päin naamaa. Toimittaja James Angelo on vasta julkaissut järkyttävän kirjan: The Full Catastrophe: Travels among the New Greek Ruins. Tänä aamuna (8.7.2015) uutisissa sanottiin, että EU on ”uhannut” sunnuntain olevan Kreikalle viimeinen raja. Lapset ja koiratkin oppivat heti, mitkä ovat sääntöjä ja mikä on vain heikkoa auktoriteettia. Kuinkahan monta EU - Kreikka ystävyysmaaottelua ja ”kokousta” on jo käyty? Kukahan ne kokoukset oikein maksaa? Pelkästään ”huippukokouksia” on varmaan käyty jo kymmeniä. Tämä on niin huono näytelmä, että on jo hyvä. Tämä kaikki on kuitenkin säälittävän pientä verrattuna siihen superjytkyyn, joka Kiinasta käsin kohta järisyttää koko maapalloa.

Kiina on väkiluvultaan maailman suurin maa, siellä asuu noin 1,4 miljardia ihmistä, se on jopa enemmän kuin Pitcairnin asukasluku, joka on 48. Joka viides maapallon asukas on kiinalainen. Kiinan kaupungeissa heistä asuu vuonna 2030 ehkä jopa 70 - 75 %, se on todella hurja luku, kun ajattelee miten paljon se kuormittaa ympäristöä.

Kiinan talous on ollut nousukiidossa aina 1970-luvun lopulta lähtien, kun Deng Xiao Ping nousi valtaan. Hän teki rohkeita ja näkemyksellisiä uudistuksia ja pidän häntä yhtenä 1900-luvun suurista valtionjohtajista. Kiina on kehittynyt kaikki nämä vuodet ja sen talous on kasvanut hengästyttävällä nopeudella, kirjaimellisesti. Ensinnäkin talouskasvu on kuluttanut luonnonvaroja ja saastuttanut halvalla teknologialla luontoa. Kiinalaisilla on sinänsä oikeus tähän ja on ymmärrettävää, että esimerkiksi kivihiiltä käytetään polttoaineena. Kiinalaisellakin saa olla auto, jos amerikkalaisellakin on. Toiseksi talouskasvu on ollut jo vuosia ylikuumentunut.

Kiinassa on nimittäin miljoona totuutta, kuten Max Jacobsonin tytär, Kiina-asiantuntija Linda Jakobson on osuvasti todennut. Juuri tämä onkin huolestuttavaa. Kiinalaisessa järjestelmässä on taipumusta vääristymiin, koska jokainen haluaa miellyttää ylempää, välttää huonojen uutisten kertomista ja lopulta syntyy domino-efekti jossa paikalliselta tasolta maakuntatasolle ja suuriin kaupunkeihin ja lopulta aina Pekingiin saakka raportoidaan toinen toistaan parempia tuotantotuloksia ja kasvua. Hillary Clintonin mukaan Kiinassa hakkeroidaan kaikki mikä ei liiku, tähän voisi lisätä että kiinalainen syö kaikkea mikä liikkuu.

Kiinan talouden riskit voi jakaa kolmeen luokkaan: osakekupla, velkakupla ja talouden hiipuminen (esim. HS 2.7.2015). Pörssikursseilla on tehty Kiinassa viimeiset vuodet jättiläismäisiä voittoja ja niihin on sijoitettu velkarahallakin. Jokainen kiinalainen mummokin on sijoittanut ylimääräiset yuanit niihin. Jos suomalainen lottokansa osaisi ­­–tai uskaltaisi– sijoittaa pörssiosakkeisiin (varsinkin itse) olisimme rikas maa. Kiinalainen uskaltaa, mutta nyt pörssikurssit Kiinassa ovat laskeneet jo kolme viikkoa ja ensimmäisiä paniikin oireita on alkanut ilmenemään.

Vieläkin vakavampi uhka on velkakupla, joka ilmenee varsinkin paikallishallintojen tasolla epämääräisinä ja kalliina lainoina. Kotitaloudet Kiinassa ovat tarkkoja ja säästäväisiä rahojensa kanssa. Myös valtionkassan pito on pohjimmiltaan järkevää. Sen sijaan jokainen valveutunut voi mm. television dokumenteista nähdä, millainen pelottavan ylikuumentunut tilanne Kiinan maakunnissa ja monissa jättiläiskaupungeissa on. Lainarahalla tehdään superinvestointeja ja rakennuksia sekä infrastruktuuria rakennetaan sellaisella nopeudella, että se ylittää miltei länsimaisen mielikuvituksen. Töitä tehdään käytännössä 24/7 valmiista elementti-osista ja työn laatu on valitettavasti usein sen mukaista. Katsellessa futuristisen näköisiä ja usein aivan ilmeisen epäkäytännöllisiä pilvenpiirtäjä-hirviöitä tulee väistämättä mieleen onko tilanne enää kunnolla kontrollissa. Juuri tätä kuplaa pelkään eniten, maakunnissa tulee velkaseinä vastaan ja ettei lainoille ole enää maksajia, eikä kaikille investoinneille enää ostajia, käyttäjiä eikä maksajia. Kun tämä jytky rähähtää käsiin kalpenevat volyymissä kaikki länsimaiset talouskriisit.

Kiinan talouden hiipuminen on jo pitkään ollut odotettavissa. Jopa Kiinassa on työvoiman määrä kääntymässä jo laskuun. Uutta tuotantokapasiteettia on rakennettu jo liikaa ja investointien hiipuessa pitäisi kuluttaa enemmän. Kyllä kiinalainen haluaakin kuluttaa, aivan kuten länsimaissakin on tehty. Kiinassa palkkataso ja elintaso ovat siirtyneet rannikoilta sisämaahan päin ja nykyisin Kiinassakin etsitään yhä enemmän investointikohteita ja osin jo työntekijöitäkin rajojen ulkopuolelta. Myös valtava byrokratia on haitannut ulkomaalaisten firmojen etabloitumista Kiinaan, mutta valtava markkinapotentiaali on pitänyt heitä sitkeinä. Byrokratiaa pahempia uhkia ovatkin edellä mainitsemani seikat.

On olemassa myös kolmas ”kiinalainen liikkuvuuden taso”. Kiinalainen kopioi kaiken mikä on paikallaan tai liikkuu. Se voi olla mitä vain harmittoman oloisesta ja pikkuruisesta mikrosirusta aina jättiläismäiseen teollisuuskoneeseen asti. Siitä on suomalaisillakin firmoilla kokemusta Kiinasta. Yhdessä viikonlopussa saatetaan häikäilemättä kopioida jättiläismäinen teollisuuskomponentti ja alkaa sitä kadun toisella puolella valmistamaan, jos ei olla valppaana. Kiinalaiset ovat älykkäitä ja nuoria lahjakkuuksia parveilee maailmalla uusia innovaatioita metsästämässä. Kiina-ilmiön heijastumia ovat myös mm. polkuhintaiset aurinkopaneelit, Afrikan länsirannikon kalastusarmadat, maanhankintapyrkimykset Islannin pohjoisrannikolla tai vaikka Pohjois-Italiaan soluttautuneet vaatetehtaat omalla kiinalaisella kyseenalaisella työvoimalla. Nämä kaikki asiat ovat vakavia ja uhkaavia, mutta ansaitsevat jo erillisen kirjoituksen. Verrattuna vaikka Neuvostoliittoon tuli Kiinasta Deng Xiao Pingin johdolla suuri voittaja, nyt pitää odottaa talousuutisia Kiinasta jännityksellä, jytky siellä on muuhun maailmaan verrattuna viisinkertainen.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kreikan kriisi, Kiinan talous, finanssikriisi, Kiinan velkakupa, Deng Xiao Ping, Kiinan väestö, Kiina-ilmiö