Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:131125 kpl

Helsingissä tulee tajuta funkkishistorian arvo

Perjantai 18.3.2016 klo 13:07

Suomi on voittanut pronssimitalin, kuulee nykyisin kesäolympialaisten aikaan noin kerran neljässä vuodessa sanottavan. Ei voi olla nauramatta, kun tilannetta vertaa suomalaisten lähes henkeäsalpaaviin suorituksiin kesäolympialaisissa ennen toista maailmansotaa. Suomi sai uskomattomat 171 mitalia kesäolympialaisissa vuosien 1908–1936 välisenä aikana, olkoonkin että elettiin toisenlaista aikaa ja mm. eräs nopea maanosa käytännössä puuttui. Suoritus ei silti ole vähäpätöinen, urheilijamme olivat oikeasti hyviä. Vuodet ennen sotiamme näyttävät nykysilmin miltei Suomen kulta-ajalta muutenkin ja tämä pitäisi myös kansallisesti ja Helsingissä ymmärtää ja hyödyntää.

Juuri Helsinki sai pidettäväkseen vuoden 1940 kesäolympialaiset ja tapahtuman piti olla Suomen yleisurheilun kultakauden huippukohta. Suomi-neito oli eheä kokonaisuus Petsamon käsivarsineen, oli kaunis Viipuri, Karjalankannas ja Karjalan meri Laatokka upeine luontoineen, Suomen talous oli nousussa ja edessä olisi ollut ilman sotaa valoisa tulevaisuus. Sota tuli ja maa-alueita meni, mutta arkkitehtuuri esimerkiksi Helsingissä jäi ja tämä asia pitää nyt täysiverisesti hyödyntää.

Helsingissä on paljon 1930- ja1940-luvulla rakennettuja hienoja kohteita, kuten Malmin lentokenttä, olympiastadion, lastenlinna, olympiakylä, taka-Töölön ja Kaisaniemen seutu, lasipalatsi, SOK:in tuotantolaitoksen, autokomppanian kasarmi sekä keskussotilassairaala Tilkka vain muutamia mainitakseni. Ne edustavat silloista uutta modernia elämäntapaa elokuvineen ja mainoksineen kasvavan ja kehittyvän kaupungin sykkeessä. Kiitettävän moni rakennus edusti nimenomaan kehitystä olemalla julkinen, kuten lentokentät, urheilualueet ja sairaalat osoittavat. Aikakauden ajattelun mukaan rakennuksilla täytyi olla funktio, tehtävä. Nyt näistä hienoista rakennuksista voi saada Suomineidon täyttäessä 100 vuotta uuden funktion.

Malmin lentokenttä valittiin juuri yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista. Malmin lentokentän aluekokonaisuus rakennuksineen ja kiitoratoineen on yksi merkittävimpiä valtakunnallisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja se on samalla osa vuoden 1940 kesäolympialaisten rakennusprojektia Helsingissä. Nyt pitäisi suunnitella funkkikseen, vuoden 1940 Suomeen ja suomalaisen urheilun kultakauteen liittyvä opastettu kulttuuriketju, johon kuuluisivat mm. Malmin lentokenttä, olympiakylä ja olympiastadion, Meilahdessa lastenlinna ja keskussotilassairaala Tilkka, lasipalatsi, Kaisaniemi ja SOK:n talo Sörnäisissä. Tilanne on päällä tällä hetkellä mm. Malmilla, olympiastadionilla ja lastensairaalassa, joten nämä uudet näkökohdat voisi saman tien hyödyntää. Esim. vanha lastensairaala on hieman kömpelö nykyaikaiseen käyttöön, olisipa käyttötarkoitus mikä tahansa. Olen jo pitkään miettinyt, miksi Helsinki ei ole hyödyntänyt oman tyttärensä, Tove Janssonin Muumi perintöä paremmin. Ainakin Naantalissa ja Tampereella on hyödynnetty Muumi-teemaa, miksi Helsinki ei itse ole niin tehnyt. Jonkinlainen Muumi-teemapuisto Naantalin ja Tampereen versioita tietenkään ”hiekoittamatta” saisi valtavasti positiivista huomiota ja kiinnostusta maailmalla. Voisiko lastenlinnan rakennusta hyödyntää tässä Muumi-teemassa ja olisiko Meilahdessa puistotilaa elämysmaailmalle lapsille, muualla Helsingissä sellaista kuitenkin on, vaikka rötösrouvat muuta väittävätkin.

Nykyinen kehärata sivuaa mielenkiintoisesti useita edellä mainittuja kohteita, voisi myös rakentaa useita niitä kiertävän sähköraitiolinjan. Näinhän on itse asiassa jo nyt lähinnä Malmia lukuun ottamatta. Helsinki ja Vantaa pitäisi yhdistää, jolloin asuntorakentaminen saataisiin viimeinkin järkevälle pohjalle. Tällä viikolla (17.3) oli kauppalehdessä esitys myös Malmin lentokentän muuttamiseksi bisnes-puistoksi, joka säilyttäisi lentotoiminnan mukaan lukien lähitulevaisuuden pienten reittikoneiden toiminta ja sisältäisi tutkimus- ja yritystoimintaa. Silti myös asuntoja voitaisiin rakentaa jopa 15 000 ihmisellä, nykyisen 30 000 ihmisen slummisuunnitelman sijasta. Yhdistetyssä Helsingin pitäjässä saisimme keskusalueen esimerkiksi Tikkurilan tienoille ja voisimme viimeinkin kunnolla toteuttaa radanvarsien asuntorakentamisen ja liikenneverkoston, jo nyt uusi kehärata on piristysruiske Vantaalle, mutta keinotekoinen kaupunkien raja aiheuttaa sen, että päättäjät vetävät köyttä eri suuntiin. Edellä mainittu bisnes-puiston ajatus on käytännössä sama, josta kirjoitin 23.2, mutta näitä ajatuksia on ollut monella muullakin. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen ja vääntää rautalangasta ilmeisesti itsekkäästi, mutta varmuudella lyhytnäköisesti ajatteleviin pääkaupunkiseudun päättäjille järkeä.

Malmille voisi lisätä myös Ilmailumuseon toimintaa ja olympiateemalla pitäisi esitellä yleisurheilumme kulta-aikaa laajemmin syyllistymättä kuitenkaan nationalismiin. Vaikkapa suurten urheilijoidemme teemapuisto patsaineen, uusi jäähalli alueelle tietenkin, sitten uuden kansalliskirjaston ja kansallismuseon seutuvilla myös vanhan vuoden 1939 Suomen esittelyä funkkistyyleineen (kaikkea muutakin hienoa toki on kuin funkkis). Mitään talvisotia museoineen ei välttämättä tarvitsisi hehkuttaa, vaikka sekin ajankohtaan liittyy. Tämän voisi kyllä täysin rauhanomaisenakin konseptina toteuttaa. Voisi myös perustaa vaikka muumi-, Malmin kenttä-, tai olympiaratikan, miksei vaikka kaikki.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 1940 kesäolympialaiset, Helsingin arkkitehtuuri, funkkistyyli, Malmin lentokenttä, olympiakylä, olympiastadion, lastenlinna, Tove Jansson, muumi-teemapuisto, Malmin bisnespuisto, kehärata

Malmin lentokenttä on Helsingin menestyksen avainkohde

Tiistai 23.2.2016 klo 13:30

Ihminen on pikkusieluinen olento ja katsoo ryhmäkuvasta oman kuvansa ja miltä siinä hiukset näyttävät. Tulevaisuus on ihmiselle usein seuraavat viisi minuuttia tai korkeintaan ensiviikko, parhaimmillaan laskelmissa saattaa siintää jopa puolen vuoden päässä oleva lomamatka. Sama yksisilmäisyys surettaa minua myös keskustelussa Malmin lentokentän ympärillä. Se on hyvin tunnepitoista joko puolesta tai vastaan päähuomion kiinnittyessä virheellisesti Helsingin asuntorakentamiseen. Selvyyden vuoksi esimerkiksi Helsingin Uutisten gallupin mukaan 95 % Helsingin asukkaista kannattaa lentokentän säilyttämistä! Nimenomaan kentän vastustajat (eliitti ja viher-vasemmistolaiset kaupunki-idealistit) näkevät lentokentän alueen puhtaasti asuntorakentamisen alueena.

En lähde tässä kuluneisiin kentän puolustamisen argumentointeihin, kantani on muutenkin selvä jo esim. kahden aiemman kentän puolustuskirjoituksen perusteella, vaan kirjoitan uuden teknologian tarjoamista mahdollisuuksista, joiden avulla Malmin lentokentän alueesta saadaan yksi pääkaupunkiseudun parhaista vetovoimatekijöistä.

Älyteknologia etenee jatkuvasti valtavin harppauksin ja älypuhelimet ja niiden tapaiset laitteet pienenevät kooltansa ja kehittyvät niin, että pian koko koti toimii älyteknologialla, samalla kun liikennevälineet muuttuvat yhä älykkäämmiksi. Ensimmäisiä oikeasti puoli-itsenäisesti ajamaan pystyviä autoja on jo kehitetty ja sama huikea teknologia avaa myös ilmailuun aivan uusia mahdollisuuksia. Ajatus lentävistä autoista saattaa hyvin pian olla sittenkin totta. Suomen on panostettava tutkimukseen tämänkaltaisten älyteknologioiden alalla ja estettävä omien lahjakkuuksien siirtyminen lähiulkomaillekin töihin.

Suomessa on edelleen valtava informaatioteknologian osaajien pääoma Nokian puhelinten menettämisestä huolimatta. Nyt on panostettava uusiin älyteknologisiin innovaatioihin, joissa taivas kirjaimellisesti on rajana. Tulevaisuutemme on ilmailu- ja avaruusteknologiassa. Markkinat ovat rajattomat alkaen pienistä drooneista (miehittämätön ilma-alus) aina ulkoavaruuteen saakka. Malmin lentokentän alueesta on tehtävä uuden ilmailuteknologian tutkimuksen keskittymä, johon rakennetaan sopivassa suhteessa uusia asuntoja ja mielekäs tutkimusinfrastruktuuri tulevaisuuden (varsinkin) ilmailuteknologioille. Suomen Ilmailumuseo Vantaalta voidaan ainakin osittain siirtää Malmille ja hankkia vetonaulaksi DC-9-14 mallin ns. tumppi-ysi (entinen Finnairin OH-LYD) viipymättä Afrikasta. Samalla laajalla alueella Tattarisuolla levittäytyvä teollisuusalue tulee uudistaa hienommaksi ja houkuttelevammaksi nykyisiä yrittäjiä tietenkään pois ajamatta. Alueen nykyinen epäsiisti infrastruktuuri johtuu ainakin osittain kaikkien pelosta päättäjiä ja tulevaisuutta kohtaan, jolloin kukaan ei ole uskaltanut tehdä investointeja häätämisen pelossa. Nyt on tehtävä uusi kehittämissuunnitelma rajoitettu asuntorakentaminen ja ilmailuteknologia pohjana, johon lisätään Suomen ilmailumuseon toimintoja ja toimivat liikenneyhteydet. Lentokenttä ilmailukäytössä tietenkin säilytetään, sillä (lähi)tulevaisuuden siviili-ilmaliikenteelle Malmin sijainti on yksi parhaista maailmassa. Yli-innokkaat kaupunkisuunnittelijat saavat siis sittenkin sormeilla Malmin lentokenttää, mutta uusin ehdoin. Myös sähköraitiotien voi linkittää Malmin lentokentän kautta, sillä rauta- ja raitiotieteknologia on osa tulevaisuuden liikennejärjestelmää varsinkin ennen kuin älykäs ilmakäytäviä hyödyntävä matkustaja lähilentoliikenne otetaan käyttöön. Sähköraitiolinjan voi yhdistää raidejokeriin ja näin saadaan suora yhteys myös Otaniemeen, jonka lahjakkailla tutkijoilla on jatkossa suora yhteys Malmille. Malmilla voitaisiin kehittää ja tutkia myös erilaisia simulaattoreita ja pelejä. Nopeasti tällainen ilmailumuseo ja ilmailuteknologiakeskittymä saisi valtavasti huomiota ja houkuttelisi valtavasti kävijöitä ja investointeja ympäri maapalloa.

Joillekin mustavalkoisesti ajatteleville Malmin lentokenttä on nyt ongelma vanhana lentokenttänä keskellä asuntopulasta kärsivää kaupunkia. Luovalla ajattelulla Malmi on mahdollisuus uutena lentokenttänä keskellä Helsinki-Vantaalta jatkuvaa uusien investointien ja rakentamisen rypästä aivan Helsingin ydinkeskustan tuntumassa.

 

6 kommenttia . Avainsanat: Malmin lentokenttä, älyteknologia, lentoauto, drooni, Suomen Ilmailumuseo, DC-9-14, sähköraitiotie, Otaniemi

Malmin lentokentän lakkauttaminen on isku demokratiaa vastaan

Maanantai 3.11.2014 klo 21:01

Elämme yksilöllisyyden ja kansan tahdon aikaa. Kaikesta mahdollisesta mitataan mielipiteitä ja pyritään löytämään kultainen keskitie, joka tosin juuri siksi yleensä pronssiseksi muuttuu. Jokin, mikä Malmin lentokentän alueen ihmisiä, koko Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua sekä todellisuudessa suomalaisia yhdessä yhdistää on halu säilyttää Malmin lentokenttä ilmailu- ja virkistysalueena. TNS Gallupin elokuussa 2014 tekemän mielipidekyselyn mukaan 67 % Uudenmaan asukkaista haluaa säilyttää Malmin lentokentän nykymuodossaan. On miltei mahdotonta tavata paikallisia ihmisiä, jotka haluaisivat lakkauttaa lentokentän ja saada 30 000 ihmisen slummin kotikulmilleen.

Onko Helsinki vihreän kaupunkisuunnittelun mallikaupunki? Ei ole. Jätkä- ja Sompasaariin rakennettiin alle 10 kerroksisia taloja ja pientalot päälle, radanvarret ovat täynnä tyhjiä toimistotiloja, samoja vuodesta toiseen. Malmin kentän viereen tulee nyt kaksikerroksisia taloja, viereen on tarkoitus tehdä ”urbaani puutarhakaupunki”, ”pikkukaupunki, ei nukkuvaa lähiötä” eräitä ”kaupunkisuunnittelijoiden” kommentteja siteeratakseni. Ei varmasti nukuta, jos rakennetaan 30 000 ihmisen (epäilen) betonihelvetti. Suunnittelija-utopistit tuskin itse muuttavat tähän unelmapuutarhaan, arvelen. Elämmekö 1920-luvun Neuvosto-utopiassa? 30 000 ihmisen ”normi” vaatisi DDR-osaamista ilman puutarhoja ja vieri vieressä olevia tornitaloja, tämä on jo laskettu, joten ihmisiä yritetään johtaa harhaan. Onko kaupunkisuunnittelijoilla hahmotushäiriö, kun kaksikerroksisen viereen rakennetaan kaksikymmentäkerroksinen?

Tilanne, että kaupunki kasvaa, on ollut tiedossa toisesta maailmansodasta lähtien. Maa-alueita on laajennettu, viimeksi elintilaa Sipoosta. Miksi alueelle, josta 90 % on metsää ei rakenneta ihmisille taloja, kun aluelaajennuskin on jo tehty? Samalla vääristynyt liikenne-infrastruktuuri, joka nyt on länsi-pohjoinen vetoinen, saataisiin korjattua.

Malmin lentokentän lakkauttaminen on demokratian irvikuva. Elämme ”jälki-kekkoslovakialaisessa” itämaisessa ohjatussa demokratiassa. Kenelle myytiin Malmin historiallisimmalle paikalle, neljän kantatilan seutuville upean kulttuuriperimän ytimeen Malmin virkistyskeskus? Tietysti Hari Krishna –liikkeen hipeille, joita Suomessa on (vasta) 1200, miljoonat saatiin kyllä kasaan. Voisiko Malmin lentokentän saada Unescon maailmanperintölistalle? Olisiko joku nähnyt jotakin muuta liitelemässä Malmin ilmatilassa, esimerkiksi liito-oravia? Kamppailu Malmin lentokentän puolesta jatkuu vieläkin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Malmin lentokenttä, demokratia, kaupunkisuunnittelu

Malmin lentokenttää ei saa pakkolakkauttaa

Torstai 5.12.2013 klo 20:08

 

Malmin lentokentän kohtalo on jo pitkään ollut puheenaiheena. Viimeksi perjantain 22.11.2013 Helsingin sanomien kirjoituksessa annettiin kuva Malmin lentokentän hävittämisestä ikään kuin varmana ja tapahtuvana tosiasiana. Myös Finaviasta annettiin kuva Malmin lentokenttää vastustavana ja siitä luopumista toivovana osapuolena.

Todellisuudessa Finavian mielestä (kotisivujen mukaan) ilmailun etu vaatii Malmin säilyttämistä. Lentoaseman ylläpidon kannalta olisi kuitenkin tärkeää saada mahdollisimman aikaisessa vaiheessa selville, millä aikataululla suunnitelmat etenevät mahdollisia investointeja tai sellaisten perumista varten. Ongelman taustalla näen kaksi päätekijää: Malmin lentokentän ylläpidon kalleuden ja Helsingin kaupungin tonttipulan.

Kuva Malmin lentokentän kalleudesta on tarkoitushakuista manipulointia. Laskeutumisten määrällä mitattuna Malmi on Suomen toiseksi vilkkain heti Helsinki-Vantaan jälkeen. Vertailussa Suomen tappiollisiin maakuntalentokenttiin Malmi poikkeaa niistä tehokkaassa käytössä olevana kokonaisuutena ja tärkeänä lentokoulutuksen, yleisilmailun ja viranomaislentotoiminnan tukikohtana. Malmi on maan tärkein siviililentokoulutuksen tukikohta ja harrastuslentotoiminta on erittäin aktiivista. Viranomaislentotoiminnalle Malmi on korvaamaton keskeisen sijaintinsa ansiosta, eikä vilkkaassa käytössä oleva Helsinki-Vantaa voi sitä korvata. Malmilta on lyhyt matka Suomenlahdelle hälytystehtäviin. Malmin lentoasemalla toimivat yritykset ja viranomaiset tarjoavat työpaikan useille sadoille ihmisille ja koko alueen työllistävä vaikutus on lähes 3000 henkilöä. Korvaava yleisilmailun lentokenttä olisi kaukana sekä kallis ylläpitää ja käyttää.

Helsingin kaupungin tonttipula on osin keinotekoinen. Pelkästään radanvarressa on paljon tyhjää toimitilaa, joka pitäisi siirtää asuntotuotantoon. Kaupunki on täynnä matalaa asuntorakentamista kaukanakin keskustan alueelta. Pasilan alueelle pitäisi rakentaa korkeampia kerrostaloja ja osan radanvarresta voisi kattaa. Infrastruktuuri olisi valmiina ja maaperä tiivistä, toisin kuin Malmin lentokentän suo- ja saviperäisellä alueella. Ilman sinänsä järkevää metropoliyhteistyötäkin Helsingillä on maata korkeampaan asuntorakentamiseen omasta takaa, Sipoosta on liitetty Helsinkiin yli 24 kertaa Malmin kokoinen alue. Malmin lentokentän rakentamista mainostetaan juuri tonttipulan ja sijainnin takia, mutta todellisuudessa pitäisi rakentaa varsinainen radanvarsi järkevästi ja kunnolla uutta kehärataa sekä poikittaisyhteyksiä hyödyntäen.

Julkisuudessa ei kunnolla kerrota ilmailu- ja viranomaistahojen halusta Malmin kentän kehittämiseen ja lisärakentamiseen. Toivottavasti Liikenneministeriön ensi vuoden lentoliikennestrategia lopettaa turhat spekulaatiot kentän osalta ja sitä päästään kehittämään ilmailutoiminnan ja alueen asukkaiden ehdoin. Alueen ihmiset haluavat kentän säilyvän ja gallup kyselyissä valtaosa kansasta on samaa mieltä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Malmin lentokenttä, Finavia, Helsinki-Vantaa, Helsingin kaupungin tonttipula,

Malmin lentokenttä

Sunnuntai 27.1.2013 klo 23:30

Malmin lentoasema on arvokas kulttuurikokonaisuus ja se on ehdottomasti säilytettävä. Malmin lentokenttä toimii edelleen yleisilmailun hyväksi laskuvarjohyppäämisestä pelastustoimintaan. Sillä on koulutuksellisia tehtäviä ja sen ympäristön luonto on monimuotoista ja tarjoaa kaupunkilaisille myös liikuntamahdollisuuksia. Pääkaupunkiseudun asuntopulan ongelmiin Malmin lentokentän tuhoaminen ei tuo ratkaisua. Ilmailun haasteet ovat Malmille mahdollisuus ja lakkauttamisen sijaan sille voi edelleen kehittää lisää toimintoja.

Malmin lentokenttä tarvitsisi joka tapauksessa korvaavan lentokentän jostain kauempaa. Suurin osa sen käyttäjistä asuu kuitenkin kentän lähialueilla, kuten Helsingissä ja ympäryskunnissa. Kauemmas kulkeminen lisäisi vain kustannuksia ja kuormittaisi ympäristöä. Malmin lentoasema on maailmanmittakaavassakin ainutlaatuinen 1930-luvulta peräisin oleva edelleen käytössä oleva lentokenttä. Koko lentokenttä on valittu World Monuments Fundin ylläpitämälle maailman sadan uhanalaisimman monumentin listalle. Lisäksi se tarjoaa välttämättömän varakentän, mitä koko pääkaupunkiseutu tarvitsee.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Malmin lentokenttä, World Monuments Fund