Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:122081 kpl

Ajatuksiani Suomen armeijan tilasta

Sunnuntai 29.3.2015 klo 13:35

Päivän trendisana on säästäminen ja puolustusvoimatkin on ollut mukana talkoissa. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely ja jalkaväen uusi taistelutapa on pitkään mietityttänyt minua. Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyssä on kysymys todella suurista muutoksista ja kysymyksessä on todellakin myös reserviläisten asia, verorahoillammehan armeijan kalusto ostetaan. Jalkaväen uuteen, dramaattisesti erilaiseen taistelutapaan olen myös saanut koulutusta ja esimakua. Luettuani nyt Pekka Kantakosken mielenkiintoisen Tuhottu armeija – teoksen päätin kirjoittaa ajatuksiani maanpuolustuksesta. Edellä mainittu kirja vilisee kirjoitusvirheitä ja paatosta, mutta monista linjauksista olen vanhan panssarimiehen kanssa silti samaa mieltä.

Keskustelu puolustuksemme tilasta on paljolti pyörinyt Naton, rahapulan, varuskuntien lakkauttamisen ja väestön vähenemisen ympärillä. Naton osalta ei mielestäni kannata pitää kansanäänestystä, niin epäpopulistiselta ja epäperussuomalaiselta kuin se kuulostaakin. Syynä on, kuten monessa muussakin asiassa, etteivät asiat ole enää aina edes poliitikkojen hallinnassa, tavallisesta kansasta puhumattakaan. Moneen asiaan vain todellisilla asiantuntijoilla on enää tuntuma ja sisäinenkin tietämys. Tämä on ollut myös Sote-epäselvyyksien taustalla. Mielestäni Natoon ei kannata liittyä, syynä ei ole Venäjä-pelko, vaan enemmän omien ”pelko”. Näen sieluni silmin, miten tietyt v-puolueet eivät antaisi laittaa enää senttiäkään rahaa maanpuolustukseen Nato-jäsenyyden jälkeen, sillä heidän mielestään olisimme jo turvallisia. Naton 2 % budjetista – säännöstä tuskin välitettäisiin, eihän EU:kaan pysty pitämään direktiiveillään laumaansa kurissa. Mahdollisessa kriisitilanteessa mahdollinen Nato-jalkaväki olisi meille lähinnä logistinen riesa, enkä pitäisi sen taisteluarvoa kovin korkeana pohjoismaisia taistelijoita lukuun ottamatta. Toisessa maailmansodassa nähtiin, miten jopa saksalaisilla otti aikansa sopeutua meidän olosuhteisiin.

Merkittävä Nato-jäsenyyttä puoltava tekijä on asejärjestelmien kalleus varsinkin ilmavoimien osalta. Ilmapuolustuksen vuoksi meillä on oltava kaikki kaluston saanti mahdollisuudet olemassa. Kylmän sodan jälkeinen Nato-yhteistoiminta on saanut osan päättäjistämme ja ylemmistä upseereista lähes sokeasti rakastuneeseen tilaan. Meillä on mm. hieman huvittavasti Nato-kelpoiset taktiset merkit, kenraalien arvot, maihinnousukengät, sotilaiden arvomerkit rinnuksilla, haavoittuneiden kuljetuspaarit sekä Atlantti- ja tropiikkikelpoiset miinalaivat. Hauskoja ovat myös jalkaväen taistelijoiden suojalasit, jotka nykyisin tuntuvat olevan sotureidemme silmillä aina. Onneksi selvisin itse hengissä varusmiespalveluksesta ilman näitä laskettelulaseja. Afganistanissa, Somaliassa jne. toteutettavat ”rauhaanpakottamisoperaatiot” ovat nielleet valtavan summan rahaa. Kriisinhallintamenoihin on mennyt vuosittain noin 120 milj. € ja ne ovat vääristäneet joiltakin kokonaan käsityksen nykyaikaisesta sodankäynnistä, varsinkin Suomen suunnalla. Tällä rahalla voisivat varusmiehet ampua kovilla patruunoilla kunnolla sotaharjoituksissa, tai edes paukkupatruunoilla entisen ”laukaus-laukaus” tai nykyisen ”laukaus-signaali-signaali-laukaus” – harjoittelun sijaan. Yhteysupseereja ja vastaavia saa ja pitääkin toki lähettää edelleen maailmalle, mutta perinteisen rauhanturvaamisen aika on jo ohi. Mitätön muutaman kymmenen sotilaan joukko nielee kuitenkin valtavat summat rahaa, eikä sillä ole Suomen puolustamisen kanssa mitään tekemistä. Nyt ollaan tietysti suunnittelemassa 30-miehen ”armeijan” lähettämistä Irakiin Isisin vastaiseen ”koulutusoperaatioon” parantamaan maailmaa.

Rahapulan osalta on pakko ottaa esille ilma-aseemme. Ilmavoimat ovat puolustuksemme ylivoimaisesti suurin rahareikä. Hornetit hankintahintoineen ja päivityksineen ovat maksaneet jo n. 4,9 mrd. €. Niiden pommituskelpoiseksi muuttaminen on maksanut 1,5 mrd. €. lisää! Rynnäkköaseistuksen hankkiminen on sinänsä järkevää, mutta loputon rahareikä. Vähintä mitä pitäisi tehdä, olisi hankintamäärien salaaminen niin omilta, vihollisilta kuin medialtakin. Helikopterien, siis 20 NH-90 kuljetushelikopterin hankinta on maksanut meille 1,5 mrd. €. Lisäksi tulee lähes 200 miljoonan euron koulutus ja huoltokulut vuosittain. Kaikkia koptereita emme ole vielä edes saaneet, siinä taas esimerkki Eurooppalaisesta puolustusyhteistyöstä. Kaikkiaan Hornetit, kriisinhallinta ja helikopterit vievät Kantokosken mukaan 850–900 milj. €. vuosittain, eli kolmasosan puolustusbudjetistamme. Pidän koko helikopterihankintaa täysin turhana. Ajatus 20 kuljetushelikopterin ”nyrkistä” on täysin naurettava, Hägglundin ajatuksena tosin oli hankkia myös saattohelikopterit. Jopa täysin ilmaylivoimainen USA on varonut taisteluhelikoptereiden käyttöä vihollisvaikutuksen takia, tekniikan osalta on aina olemassa huollettavan kolmasosan sääntö, Utin erikoisjääkärit ovat sinänsä maankamaralla huippusotilaita ja tarvitsemme muutamia kuljetus- ja pelastushelikoptereita kuitenkin, mutta USA:n asevoimia matkiva helikopterikonsepti on ollut kallista luksusta, johon meillä ei ole varaa. Ilmavoimat onnistuivat hankkimaan 2007 vielä 18 Hawkia lisää Sveitsistä kalliine päivityksineen, suunniteltu ja mainostettu Kauhavan yleiseurooppalainen lentokoulutus ei ottanut kuitenkaan tuulta purjeisiinsa. Nato-ihailu on johtanut myös suuren Globemaster -kuljetuskoneen hankinta- tai vuokraustoiveeseen, AWACS-tiedustelu- ja johtokoneen hankinnasta unelmointiin sekä miltei vuosittaisiin ilmatilatankkausten harjoitteluihin Islantia myöten. Sodan aikana Hornetit eivät lähde Norjanmerelle tankkaamaan, meillä on omat hajasijoitetut tukikohdat tarkoitusta varten.

Armeijan kalustohankinnoissa, poistoissa ja varuskuntien lakkauttamisissa on ollut myös erikoisia piirteitä. Venäläisperäisestä kalustosta ollaan luopumassa, kuin ruton saastuttamista aseista. Lakkautimme kaksi erinomaista sodan ajan panssariprikaatia varustettuna T-72 panssarivaunuilla. Osa vaunuista oli hankittu vain kymmenisen vuotta aiemmin Itä-Saksasta. Tilalle hankittiin Saksasta 139 Leopard 2A4 panssarivaunua, nyt olemme hankkineet Hollannista lisää 100 Leopard 2A6 vaunua. Jopa Panssariprikaatin liikenneympyrässä ollut T-72 vaunu vaihdettiin Leopardiin! Olemme luopumassa myös 23 mm. Sergei-ilmatorjuntatykeistä, niitä on ollut käytössämme n. 450 kappaletta ja mielestäni nekin ovat vielä käyttökelpoista, mutta kalliisti korvattavaa kalustoa. Tykistöstä ollaan luopumassa 152 mm. kenttätykeistä ja niiden ammuksista. Rynnäkkökivääreitä on tuhottu ainakin 100 000 kappaletta, jalkaväkimiinoista on luovuttu ja ne on tuhottu. Itänaapurimme ei ole näin tehnyt. Miinasodankäynti kehitysmaissa ja Suomen rajalla olisi erilaista, mutta poliitikkomme ovat jälleen viimeistä piirtoa myöten osoittaneet olevamme länsimaa.

Moottoroidun kaluston hinta on minimaalista ilmavoimiin käytetyn rahan hinnalla. Saksasta saisi erinomaisia automaattisesti lataavia PzH2000 telatykkejä 5 milj. € kappale. Niiden tulivoima olisi nykyiseen vedettävään tykistöön verrattuna 7-kertainen. Vertailun vuoksi Hornetien hinnalla saisi noin 4600 Leopard-panssarivaunua. Kantokosken mukaan saisi ilmavoimien vuosibudjetilla joka vuosi 700 Leopard-panssarivaunua.

Varuskuntia on lakkautettu kipurajalle ja sodan ajan joukkojen määrä 230 000 on jo todella alhainen. Kirjoitan pian tähän kirjoitukseen toisen osan, ettei tekstistä tule liian pitkää. Käsittelen siinä. mm. jalkaväen uutta taistelutapaa, varusmiespalvelusta ja puolustusvoimien uudistusta lisää.

LÄHTEET:

Kantakoski, Pekka: Tuhottu armeija. Puolustusvoimien uudelleenjärjestely 8.2.2012. Ilves-Paino Oy, Hämeenlinna 2014

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puolustusvoimien uudelleenjärjestely, Nato-jäsenyys, Leopard 2A4, Panssariprikaati, Pekka Kantakoski, kriisinhallinta