Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:170637 kpl

Kevyttyömiesten paluu

Lauantai 20.2.2016 klo 13:46

Joskus 90-luvulla oli Pulttiboississa tai vastaavassa Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan näyttelemänä sketsi tattareista, jotka eivät voineet –tai ei tarvinnut– tehdä kunnolla  töitä, koska kädessä oli ”kevytlapio”. Nyt kevyttyömiehet ovat palanneet uuden maahantunkeutumisaallon myötä. Mersuilla ajavat turvapaikkabisneksen pyörittäjät ovat keksineet asiaa varten jopa älypuhelinsovelluksen nimeltä Recommend a Refugee, joka on SPR:n, SEK:n ja Hufvudstadsbladetin yhteishanke, jolla pyritään turvapaikanhakijoiden kevyttyöllistämiseen palkatta tai lyhyellä harjoittelulla. Tähän kevytmielisyyteen voi vastata, että meillä on vain 241 000 omaa työtöntä joulukuussa 2015, eikä nuorisotakuukaan ole kunnolla toiminut. Työvoimakoulutuksia ja niitä seuraavia harjoitteluita pyörii jatkuvasti myös, jotta Brysselin suuntaan voidaan lähettää hyviä työllisyyslukuja ja että firmat saavat käytännössä ilmaista kotimaista työvoimaa.

Ajatus maahantulijan työllistymisestä on sinänsä kaunis, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Valtamedia kuitenkin peittelee tänne tulijoiden älykkyyteen, työtaitoon ja koulutukseen liittyviä tekijöitä. Monelle pitää opettaa ensin luku- ja kirjoitustaito. Vasta sen jälkeen voi antaa kättä pidempää, esimerkiksi kevytlapion käteen. Saksasta kuuluu nyt kummia (Merkelin näpertelystä huolimatta) ja saksalaiset ekonomistit ovat keksineet, että on syytä epäillä turvapaikanhakijoista saatavaa hyötyä! Mainittakoon, että YK:n raportin mukaan Ruotsi voidaan laskea kehitysmaaksi vuoteen 2030 mennessä! Vuonna 2010 Ruotsi oli HDI-asteikolla (Human Development Index, joka mittaa elinajanodotetta, koulutusta ja elintasoa kussakin maassa) sijalla 15. Vuonna 2030 sen arvioidaan olevan sijalla 45 koko tätisosiaalidemokratiayhteiskunnan lamauttavan maahanryntäyksen vuoksi. Tällainen romahdus on jo maailmanhistoriallista mittakaavaa, eikä sillä löydy vertaistaan modernilta ajalta mistään. Ruotsi hukkuu maahantunkeutumistulvaan, eivätkä resurssit riitä koulutuksen, sairaanhoidon ja muun infrastruktuurin hoitamiseen. Aikanaan toiminut hyvinvointiyhteiskunta terveys- ja sosiaaliturvapalveluineen sortuu nyt omaan näppäryyteensä. Tällä viikolla tuli uutinen, että Malmössä asuu nyt virallisesti enemmän maahanmuuttajia kuin kantaväestöä. Moni ruotsalainen vanhus ei pääse asumaan palvelutaloihin, koska kaikki paikat menevät turvapaikanhakijoille. Kaikenlainen kritiikki tuomitaan ruotsalaisessa konsensusyhteiskunnassa heti natsismiksi.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. On herännyt kysymys turvapaikkapäätöksiä tekevien viranomaisten pätevyydestä tehtäviin. Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Raatikainen on tehnyt asiasta myös välikysymyksen eduskunnassa. Huolimatta samasta kansainvälisestä lainsäädännöstä on turvapaikkapäätösten määrässä ollut huomattavia eroja pohjoismaiden välillä Suomessa tehtyjen myönteisten päätösten ollessa kymmeniä prosentteja muita suurempia. Turvapaikkaprosessia on alettu ”tehostamaan” ja on palkattu yli 500 uutta työntekijää. Maahanmuuttovirasto on saanut lisää resursseja turvapaikkahakemusten käsittelyyn, päätöksentekoon, vastaanottoon ja turvapaikkaprosessin tehostamiseen.

Viimeisen viiden vuoden aikana esimerkiksi irakilaisten hyväksymisaste on ollut 85 %, Afgaanien 72 % ja somalialaisten 88 %. Kaikki edellä mainitut maat on jo todettu ainakin osittain turvallisiksi. Myös Somalia, josta tulevien myönteisten turvapaikkahakemusten lukumäärä on erityisen silmiinpistävä. Onnistuneena työvoimapoliittisena toimenpiteenä tiedän kahden somalialaisen nuoren miehen työllistyneen tulkkeina miinalaiva Pohjanmaalla. Työpaikkana oli Somalian rannikko! Somalialaisia naisia toimii yrittäjinä Helsingin kaupungissa 0. Työllistävä vaikutus on ääretön. Olen työskennellyt tai seurannut joidenkin somalialaistaustaisten molempia sukupuolia edustavien nuorten työskentelyä ja tehnyt asiasta omia johtopäätöksiä, vaikka tärkeämpää on keskittyä omaan suoritukseen. En halua lietsoa vihaa tätäkään kansanryhmää kohtaan, mutta kriittinen saa olla, ainakin C-ihmisten (Charlie, Che) mukaan. Eri mieltä ei heidän mukaan voi olla, joten pelkuri olisi hiiren hiljaa, mutta minähän kirjoitan hiljaa hiirtä vain avuksi käyttäen.

Minua raivostuttaa myös mediassa esiintyvät eri aloilla usein johtoasemissa olevat henkilöt, jotka puhuvat tämän räjähtäneen maahanryntäysilmiön tulleen heille yllätyksenä. Jos tällainen asia yllättää heidät, pystyvätkö he mihinkään muihinkaan tasapainoisiin ja järkeviin päätöksiin? Kaikessa johtamisessa on aina varauduttava eri tilanteisiin. Vanha preussilainen viisaus on että ”vihollisella on neljä toimintavaihtoehtoa, joista se valitsee viidennen”. Maailman väestötilastoja, konflikteja, kansannousuja sekä suvaitsevaista R-mallia (Ranska-Ruotsi) seurannut on kyllä tajunnut, mihin tämä V-tyyli (viher-vasemmisto) johtaa. Kyllä tällaisia järkeviäkin henkilöitä meiltä löytyy, esim. internetistä löytyy asiakirjoja, joista näkee osan päättäjistä ja ministeriöiden henkilökunnasta nähneen ennalta, mitä tuleman pitää. Myös rajavartiostossa tilanne on toki ymmärretty ajoissa.

Entä polttavatko nämä kevyttyömiehet kevytsavukkeita? Tiettävästi eivät, ainakin he polttavat aitoa tupakkaa ja paljon, joka on myös kehitysmaan merkki. Mutta sehän ei näy tilastoissa… vielä.

1 kommentti . Avainsanat: Kevyttyömies, HDI, maahanmuuttovirasto, YK:n mukaan Ruotsi kehitysmaa 2030, tätisosiaalidemokratiayhteiskunta, turvapaikkapäätös, C-ihminen, R-malli, V-tyyli

Takiaispuolueiden ministerisalkuista

Keskiviikko 17.7.2013 klo 13:13

Demokraattisissa järjestelmissä muodostetaan hallitus vaalituloksen mukaan ja hallitusneuvottelut ovat usein kovaa kädenvääntöä, jossa joudutaan tekemään myös kompromisseja. Näin on ollut myös meillä jo vuosikymmeniä. Tyypillisesti hallituksen kokoonpanoa on täydennetty ”takiaisministeripaikoilla” Hyvin usein heille annetaan erilaisia kulttuuriin, sosiaaliasioihin ja maahanmuuttamiseen liittyviä näennäisesti vähempimerkityksisiä salkkuja.

Viimeisin kohu liittyy sisäasiainministeri Päivi Räsäsen taannoiseen kansanlähetyspäivillä pitämään puheeseen, jossa hän puhui kristilliselle yleisölle mm. lähimmäisenrakkaudesta ja oikeudesta elämään. Kahdessa päivässä kirkosta erosi yli 3500 ihmistä, se tarkoittaa kirkolle miltei 1,6 miljoonan euron tappiota kirkollisveroina vuodessa. Jopa eräskin vasemmistolainen eduskunnan jäsen erosi heti kirkosta, mutta mielestäni sellainen on lähinnä lapsellista uhmakäytöstä. Heräsi jälleen kysymys ministerien tehtävien jaosta ja pitäisikö tällaisessa tehtävässä olla joku neutraalimpi henkilö.

Todellinen syy on mielestäni siinä, että osan ministerin salkuista saavat aina pienpuolueiden edustajat, joiden ei ole tarvinnut edes menestyä vaaleissa. Sitten he tietysti haluavat päteä ja ovat kovasti virkaintoisia. Rkp on hyvä esimerkki puolueesta, joka saa miltei säännönmukaisesti salkun. Pakolaisia on mukava ottaa, kunhan pakolaiskeskus ei tule omalle paikkakunnalle, varuskuntia voi lakkauttaa, kunhan ei lakkauteta lähipiirin varuskuntaa. Vastaavasti kulttuurimäärärahat jaetaan Suomessa usein vasemmistolaisten mieltymysten mukaan.

Räsäsen eroa haluavat perustelevat sitä suomalaisen enemmistön mielipiteellä. Pitäisikö puolustusministeri Wallinin erota, koska suurin osa suomalaisista vastustaa Nato –jäsenyyttä? Entäpä opetusministeri Krista Kiurun, koska suurin osa suomalaisista vastustaa pakkoruotsia? Taitaa olla niin, että vastustetaan henkilöä ja saadaan samalla tekosyy kirkosta eroamiseen. Kirkon ja valtion suhde on epäilemättä nykyajan keskustelun aihe, sellainen on minusta myös ihmisen ja valtion suhde. Ihmiset haluavat elää vapaina, valitettavasti sellainen vapaus on illuusio ja johtaa anarkistiseen utopiaan. On harmillista, että osa suomalaisista haluaa vielä kannattaa perinteisiä instituutioita, samalla kun toiset ovat vapaamatkustajia. Paljonkohan kirkollisveroprosentti on 20 vuoden päästä? Minusta Suomen luterilainen kirkko on pitänyt jatkuvasti hyvin matalaa profiilia, eikä ole helppoa muistaa mitään mieleen jäänyttä painavaa lausuntoa, vaikka elämme hyvin huomattavaa murrosaikaa, jonka ymmärtää kunnolla vasta vuosikymmenien päästä tarkastellen. Keskustelu on pyörinyt homodebatin ja aborttien tasolla. Kirkko ei ole puuttunut positiivisesti tai negatiivisesti näihin asioihin, vaan edellä mainitut ja media ovat pitäneet kirkkoa talutusnuorassa, joka on sitten antanut epäselviä ja kömpelöitä lausuntoja.

 Laitetaanko Suomen lippuun kohta Hare Krishnan mantran tekstiä, puolikuu, vai kenties valkoinen kuvaamaan valtiosta vapaata Suomea valkoisella pohjalla? Maahan, jossa ei ole armeijaa, tulee vieras armeija. Maahan, jossa ei ole uskontoa tulee vieras uskonto.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Demokratia, takiaispuolue, Päivi Räsänen, hallitus, kirkollisvero, pakkoruotsi, kirkon ja valtion suhde

Sukupuolineutraalit lelumainokset ja monikulttuuriset sadut

Sunnuntai 17.2.2013 klo 20:14

Olemme saaneet kautta historian paljon vaikutteita Ruotsista. Siinä ei ole mitään vikaa ja suhtaudun asiaan myönteisesti. Ylellä menossa olevat tv-sarjat ”Suomi on ruotsalainen” ja ”Kuninkaidemme jäljillä” ovat myös suuria suosikkejani. Oma myönteinen suhtautumiseni on lähtöisin jo lukio-ajoilta, kun historian kiinnostukseni kautta ymmärsin kunnolla Ruotsin merkityksen ja itäisen valtakunnanpuoliskon täysin tasa-arvoisen osuuden valtakunnassa.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin tapahtunut tiettyä äärimmäisyyksiin menoa ”tätisosiaalidemokraattisen” ajattelun myötä. Sellaisena ilmiönä näen esimerkiksi sukupuolineutraalit lelukatalogit. Tuntuu jotenkin keinotekoiselta, melkein sairaalta nähdä pikkupojan leikkivän kuvassa nukella. Lapsilla on oikeus omiin valintoihin ja elämiseen omassa leikkien maailmassa, johon aikuisten ei tarvitse liian tosissaan puuttua. Tietysti vastapainona pitää olla hyvä kotikasvatus ja kuri, joka tuo turvallisuutta. Pikkutytöt saavat leikkiä autoilla ja pikkupojat nukeilla, jos niin haluavat. On ihan hyvä, että tytöillä on ”teknisiä leluja” ja pojilla vaikka jotain hoivajuttuja, mutta jos aletaan ehdoin tahdoin tällaista ajattelua luomaan se tuntuu omituiselta ja vähän pelottavaltakin.

Samaan viiteryhmään kuuluvat monikulttuuriset sadut, joihin väkisin laitetaan erivärisiä lapsia historiallisesti hyvin yhtenäisessä maassa. Näin kävi myös Finlandia-palkinnon voittaneen Ulla-Lena Lundbergin teokselle Jää, joka kertoo nuoren papin perheestä pienessä saaristoseurakunnassa. Ruotsiin teosta haluttiin myös paljon, mutta siihen piti ensin tehdä monikulttuurisempia hahmoja. Onnittelen lämpimästi voittajaa, enkä halua millään lailla sekaantua poliittisesti lastenkirjan sisältöön, palkinnon saajan valitsi tasavallan presidentti ja hän näki siinä myös yhteiskunnallista sanomaa. Onhan meillä toisaalta jo Suomessakin ajan kuvaan muokattu Mannerheim-dokumentti. En usko, että Suomen marsalkka – sekä presidentti ­− siitä ilahtuisi, Saksan vastavierailun 27.6.1942 uutiskatsaustakaan hän ei olisi millään halunnut julkaista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, Yle, tätisosiaalidemokratia, lelumainos, Finlandia-palkinto, Mannerheim