Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:132063 kpl

Yle-vero on lakkautettava

Torstai 25.2.2016 klo 20:42

Yle-vero, eli yleisradiovero on korvannut televisiolupamaksun vuodesta 2013 lähtien. Television käytön suora verottaminen on sinänsä ollut järkevä ratkaisu, eikä Ylen rahoittamiseen otettavassa verossa sinänsä olisi mitään pahaa, onhan se meidän oma valtakunnallinen radio ja televisio. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Ylen yhä röyhkeämmäksi käynyt propaganda, joka on saanut kansan suuttumaan.

Vireillä on heti suuren suosion saanut kansalaisaloite, joka perustuu seuraaviin kuuteen tekijään: 1. Ylen palveluiden ylläpito tulee kalliiksi suomalaisille. 2. Kun Yle lähettää heikkoa ohjelmistoa, asiaa ei voi käytännössä boikotoida, koska rahat otetaan joka tapauksessa kansalaisen lompakosta. 3. Kaupalliset paikallis- ja maakuntamediat joutuvat taloudellisesti kohtuuttoman hankalaan asemaan. 4. Yleisradio ei ole poliittisesti sitoutumaton. 5. Verorahoilla ylläpidettävä yleisradio on nykyaikana yksinkertaisesti tarpeeton, koska media on täynnä maksutonta ohjelmistoa. 6. Suomessa ei ole myöskään valtiollista sanomalehtitaloa, joten tarvitaanko myöskään ja enää valtiollista radio- ja televisioyhtiötä.

Näistä varsinkin kohta 4. on saanut monet, minä mukaan lukien suuttumaan. Ylellä on jatkuvasti poliittisesti puolueellinen näkökulma, jota se esittää osittain (usein hyvin kömpelösti) naamioituna mm. keskusteluohjelmissa ja uutislähetyksissä. Sanoma on ilmeisen piilovasemmistolaista ja vihreää ja esimerkiksi perussuomalaiset esitetään usein naurunalaisessa valossa.

Muutamia esimerkkejä mainitakseni viime vuotisessa pakolaisillassa Tampereella oli tekaistu pakolaisperhe, jolle syötettiin mm. puuroa. Näin yritettiin tehdä ruoalla leikkiminen ja ”läskikapinointi” hauskaksi ja normaaliksi ilmiöksi inhimillistäen paikalle kutsuttu tekaistu pakolaisperhe. Uutisissa ja aamu-tv:ssä on toistuvasti puolueellista propagandaa koskien mm. Venäjää, kansainvaellusta ja kotimaan politiikkaa. Viimeksi perjantai-iltana Perjantai-ohjelmassa avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojakin leikitteli monikulttuurisuudella ja osoitti oman suvaitsemattomuutensa suvaitsevaisuuden nimessä aiheuttaen monelle katsojalle ison pettymyksen.  Sosiaalinen media on täynnä erilaisia Ylen epäonnistuneiden aivopesuyritysten esimerkkejä.

Kansalaisaloitteen on tällä hetkellä allekirjoittanut 14 157 kansalaista ja läpimenoon tarvitaan puolen vuoden ajalta vähintään 50 000 nimeä. Allekirjoitusten määrä on iso ottaen huomioon, että aloite on ollut voimassa vasta kymmenen päivää. On Ylellä hyvätkin puolensa ja monet ohjelmat ovat hyviä ja mielenkiintoisia. Aika on kuitenkin mennyt ohi valtiollisesta televisiosta, jonka aivopesu ei saa vastakaikua suurimmalta osalta kansasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yle, Yle-vero, propaganda, läskikapina, Perjantai-ohjelma Esko Valtaoja, kansalaisaloite

Turvapaikanhakija on voittanut lotossa

Sunnuntai 27.12.2015 klo 15:05

Turvapaikanhakija on uinut meren yli, turvapaikanhakijalle ei ole maistunut ruoka, turvapaikanhakija on jäänyt auton alle, turvapaikanhakija on synnyttänyt, turvapaikanhakija on raiskannut, turvapaikanhakija on ylittänyt rajan polkupyörällä, turvapaikanhakija on kävellyt… ajanut junalla… Vastaanottokeskus on perustettu, vastaanottokeskus on lakkautettu, vastaanottokeskus on muuttanut… Vastaanottokeskuksessa on pelattu lentopalloa, vastaanottokeskuksessa on tapeltu…

Uutisointi turvapaikanhakijoiden ympärillä on mennyt sosiaalisessa mediassa yli äyräiden ja tuntuu, ettei medialla ja päättäjillä enää muuta huolenpidon kohdetta ole. Nyt kun pilvipalveluita on muillakin kuin huumeidenkäyttäjillä tekisi todella mieli ladata älypuhelimeen ”turvapaikanhakueston”, sillä tuntuu vastenmieliseltä kun uutisviestit koskettavat sairaalloisessa mittakaavassa keskustelua turvapaikanhakijoiden ympärillä. Oikeastaan Ylen mukaan kyseessä ovat siirtolaiset ja mieleeni muistuu esim. noin kuukauden takaa 20.30 pääuutisten ”uutispätkä” vuoden Suomessa asuneesta pakolaispikkupojasta, joka puhui lähes sujuvaa suomea ja oli niin hyvin kotoutunut että. Minusta hän puhui melko huonoa suomea vuoden maassa asuneeksi lapseksi.

Kannanottoja turvapaikanhakijoita koskevasta asenneilmapiiristä on tullut presidenttiä ja arkkipiispoja myöten. Paavin jouluyönmessun käännöstäkin väitetään televisiossa manipuloidun turvapaikanhakijaystävälliseen suuntaan. Yskä on ymmärretty, turvapaikanhakijoista ei saa ajatella mitään pahaa, se olisi vihapuhetta. Haluaisin kuulla kuitenkin rakkauspuhetta joulun aikaan myös kantasuomalaisia köyhiä, asunnottomia ja syrjäytyneitä kohtaan.

Länsi-Uudellamaalla peruutettiin koulun Lucia-juhla, koska se olisi loukannut muslimioppilaita! Tapaus sai vanhemmilta vihaisten puheluiden ryöpyn. Nuorten pakolaismiesten määrä on ylittänyt jo yhden varusmiesikäluokan koon, joka on n. 25 000. Kuningasajan Rooma laajeni osittain turvapaikan lähialueiden lainsuojattomille ja irtolaisille tarjoamalla. Näiden oli jostakin vaimo hankittava itselleen ja siihen löytyi ratkaisu mm. Sabiinitarten ryöstöllä. Meillähän näitä sabiinittaria löytyy ihan vapaaehtoisestikin, mutta pelon ilmapiiri on maassamme kasvanut.

Nykytutkimus pitää kansainvaellusajan n. 380 - 550 tapahtumien merkittävyyttä hieman liioiteltuna, mutta varmuudella nyt on samantapainen kansojen vaellus liikkeellä, joka peruuttamattomasti sekoittaa varsinkin länsimaisen kulttuurin. Missä ovat vaurastuvien Itä-Aasian maiden pakolaiset? He haluavat säilyttää oman kulttuurinsa ja ovat jo valmiiksi liikakansoitettuja. Menolippu siis Eurooppaan ja vaimo ja lapset perässä.

Syyrian tilanne on ratkaistava nopeasti ja on tehtävä kansainvälinen sopimus, jolla Eurooppaan paenneet palautetaan takaisin olojen rauhoituttua. Koska alueelta paenneet nuoret miehet eivät itse taistele, on eurooppalaisten tehtävä se itse. Valitettavasti on toteutunut perinteinen kaava, jossa ilmojen ritarit pommittavat korkeuksista nappia painamalla ja aiheuttavat väistämättömiä siviiliuhreja sodankäyntitavallaan. Ylipäätänsä on nykykonflikteissa vaikeaa erottaa ystävää ja vihollista ja siviiliä ja sotilasta toisistaan. Ongelma on, ettei kukaan oikein halua ja uskalla tappioiden pelossa lähettää jalkaväkeä konfliktia ratkaisemaan. Katsoessani taannoin Yleltä dokumenttia Assadin hallinnon tukijoista tuntui, että harvoin alueen ihmisistä kertovaa dokumenttia katsoessa tuntuvat he niin tasapainoisilta ja normaaleilta israelilaiset tietysti pois lukien. Koko Syyrian konfliktin alkamiseen on vaikuttanut tiettyjen naapurivaltioiden kähmintä, pakolaisia he eivät itse tietenkään ota vastaan.

Turvapaikanhakijoiden hätä on ymmärrettävää. Samoin ovat päättäjien suvaitsevuuspuheet loogisia, sillä ne kuuluvat heidän suuhunsa. Tärkeintä olisi kuulla kuitenkin rehellisiä lausuntoja siitä, mitä tilanteelle aiotaan tehdä. Uskalletaanko edes tosiasioita katsoa silmiin mm. Suomen väestörakennetta ja asuntopulaa ajatellen?

Turvapaikanhakija voitti lotossa… Espanjassa! Mitä sitten?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakija, pakolaiskriisi, Yle, kansainvaellus, Syyrian konflikti, Assad, Israel

Sukupuolineutraalit lelumainokset ja monikulttuuriset sadut

Sunnuntai 17.2.2013 klo 20:14

Olemme saaneet kautta historian paljon vaikutteita Ruotsista. Siinä ei ole mitään vikaa ja suhtaudun asiaan myönteisesti. Ylellä menossa olevat tv-sarjat ”Suomi on ruotsalainen” ja ”Kuninkaidemme jäljillä” ovat myös suuria suosikkejani. Oma myönteinen suhtautumiseni on lähtöisin jo lukio-ajoilta, kun historian kiinnostukseni kautta ymmärsin kunnolla Ruotsin merkityksen ja itäisen valtakunnanpuoliskon täysin tasa-arvoisen osuuden valtakunnassa.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin tapahtunut tiettyä äärimmäisyyksiin menoa ”tätisosiaalidemokraattisen” ajattelun myötä. Sellaisena ilmiönä näen esimerkiksi sukupuolineutraalit lelukatalogit. Tuntuu jotenkin keinotekoiselta, melkein sairaalta nähdä pikkupojan leikkivän kuvassa nukella. Lapsilla on oikeus omiin valintoihin ja elämiseen omassa leikkien maailmassa, johon aikuisten ei tarvitse liian tosissaan puuttua. Tietysti vastapainona pitää olla hyvä kotikasvatus ja kuri, joka tuo turvallisuutta. Pikkutytöt saavat leikkiä autoilla ja pikkupojat nukeilla, jos niin haluavat. On ihan hyvä, että tytöillä on ”teknisiä leluja” ja pojilla vaikka jotain hoivajuttuja, mutta jos aletaan ehdoin tahdoin tällaista ajattelua luomaan se tuntuu omituiselta ja vähän pelottavaltakin.

Samaan viiteryhmään kuuluvat monikulttuuriset sadut, joihin väkisin laitetaan erivärisiä lapsia historiallisesti hyvin yhtenäisessä maassa. Näin kävi myös Finlandia-palkinnon voittaneen Ulla-Lena Lundbergin teokselle Jää, joka kertoo nuoren papin perheestä pienessä saaristoseurakunnassa. Ruotsiin teosta haluttiin myös paljon, mutta siihen piti ensin tehdä monikulttuurisempia hahmoja. Onnittelen lämpimästi voittajaa, enkä halua millään lailla sekaantua poliittisesti lastenkirjan sisältöön, palkinnon saajan valitsi tasavallan presidentti ja hän näki siinä myös yhteiskunnallista sanomaa. Onhan meillä toisaalta jo Suomessakin ajan kuvaan muokattu Mannerheim-dokumentti. En usko, että Suomen marsalkka – sekä presidentti ­− siitä ilahtuisi, Saksan vastavierailun 27.6.1942 uutiskatsaustakaan hän ei olisi millään halunnut julkaista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ruotsi, Yle, tätisosiaalidemokratia, lelumainos, Finlandia-palkinto, Mannerheim