Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:140459 kpl

Cuius regio, eius religio

Sunnuntai 10.1.2016 klo 14:25

Augsburgin uskonrauhassa 1555 tehtiin sopimus, joka antoi ylimyksille oikeuden harjoittaa omistamillaan alueilla haluamaansa uskontoa. Eripurainen Puola nielaistiin kolmessa jaossa 1700-luvulla. Etupiirejä jaettiin myös 1939. Nyt on menossa Helsingin jako etupiireihin, jossa osallisina ovat ainakin kerjäläiset: rautatieasema ja radanvarren kohteet sekä tärkeimmät risteykset. Turvapaikanhakijat: monen (miehen) katupartioita varsinkin rautatieaseman ja Kampin alueella sekä ”sesonkiaikaan” turuilla ja toreilla. Vasemmisto ja kaupunki-idealistit: katujen ja talojen valtaamista, tärkeimpinä kohteina Mannerheimintie ja Hämeentie.

Tämä tulee väistämättä mieleen kun tulee puhe ”äärioikeiston” katupartioista. Se johtaa kuulemma vastapuolen vastaavaan partiointiin ja on muutenkin suvaitsematonta. Kuinka monta ikkunaa nämä pelätyt katupartiot ovat rikkoneet? Entä raiskattujen naisten määrä? Kuinka monta kantasuomalaista saa liikkua yhdessä, ennen kuin aletaan tarkastamaan papereita ja kysymään millä asialla liikutaan. Saavatko katupartiot liikkua raha-automaattien läheisyydessä ja tukkivatko he koko kaupungin liikenteen?

Turvallisuudesta huolehtiminen on kuulemma viranomaisten tehtävä, niin minunkin mielestä mutta ihmiset pelkäävät jo ihan oikeasti liikkua yksin ulkona. Hörhöjä ja rosvoja on ihan omastakin takaa, en minä sitä kiistä, mutta tuntuu pahalta kun taas syyllistetään henkilöitä, jotka eivät ole edes tehneet mitään. Vanha sanonta kuuluu, että jos maassa ei ole armeijaa, sinne tulee vieras armeija. Kenellä on oikeus turvallisuuteen?

Väistämättä tulee mieleen Amerikan mantereiden alkuperäisväestön kova kohtalo nykyistä kansainvaellusta ajatellessa. Pikkusieluinen ihminen elää tässä hetkessä, eikä useinkaan halua tai osaa ajatella pidemmälle. Tämän hetken väestösuhde alkaa kunnolla vaikuttamaan vasta sukupolven kuluttua. Helsingissä on jo nyt koululuokkia, joissa on vain yksi tai kaksi kantasuomalaista lasta. Riippumatta minkä värisiä lapset ovat tai mitä kieltä he puhuvat, muuttuu opiskelu sietämättömäksi, kun seitsemällä kielellä huudetaan yhtä aikaa oppitunnin aikana. Nyt on herännyt keskustelu lasten siirtämisestä muihin kouluihin väestötasapainon ja tasa-arvon lisäämiseksi. Yhdysvalloissa kokeiltiin samoista syistä 1970-luvulla busing-järjestelmää huonoin tuloksin.

Kun aletaan miettiä tilan haltuun ottamista ja reviiriristiriitoja ollaan jo punaisella alueella, johon pitää suhtautua vakavasti, eikä alkaa syyllistämään jotain yksittäistä ryhmää. Kenen maa, sen uskonto. Kenen reviiri, sen ”nautintaoikeus”.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Cuius regio, eius religio, Augsburgin uskonrauha, etupiirijako, katupartiot, äärioikeisto, busing