Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:122081 kpl

Helsingissä tulee tajuta funkkishistorian arvo

Perjantai 18.3.2016 klo 13:07

Suomi on voittanut pronssimitalin, kuulee nykyisin kesäolympialaisten aikaan noin kerran neljässä vuodessa sanottavan. Ei voi olla nauramatta, kun tilannetta vertaa suomalaisten lähes henkeäsalpaaviin suorituksiin kesäolympialaisissa ennen toista maailmansotaa. Suomi sai uskomattomat 171 mitalia kesäolympialaisissa vuosien 1908–1936 välisenä aikana, olkoonkin että elettiin toisenlaista aikaa ja mm. eräs nopea maanosa käytännössä puuttui. Suoritus ei silti ole vähäpätöinen, urheilijamme olivat oikeasti hyviä. Vuodet ennen sotiamme näyttävät nykysilmin miltei Suomen kulta-ajalta muutenkin ja tämä pitäisi myös kansallisesti ja Helsingissä ymmärtää ja hyödyntää.

Juuri Helsinki sai pidettäväkseen vuoden 1940 kesäolympialaiset ja tapahtuman piti olla Suomen yleisurheilun kultakauden huippukohta. Suomi-neito oli eheä kokonaisuus Petsamon käsivarsineen, oli kaunis Viipuri, Karjalankannas ja Karjalan meri Laatokka upeine luontoineen, Suomen talous oli nousussa ja edessä olisi ollut ilman sotaa valoisa tulevaisuus. Sota tuli ja maa-alueita meni, mutta arkkitehtuuri esimerkiksi Helsingissä jäi ja tämä asia pitää nyt täysiverisesti hyödyntää.

Helsingissä on paljon 1930- ja1940-luvulla rakennettuja hienoja kohteita, kuten Malmin lentokenttä, olympiastadion, lastenlinna, olympiakylä, taka-Töölön ja Kaisaniemen seutu, lasipalatsi, SOK:in tuotantolaitoksen, autokomppanian kasarmi sekä keskussotilassairaala Tilkka vain muutamia mainitakseni. Ne edustavat silloista uutta modernia elämäntapaa elokuvineen ja mainoksineen kasvavan ja kehittyvän kaupungin sykkeessä. Kiitettävän moni rakennus edusti nimenomaan kehitystä olemalla julkinen, kuten lentokentät, urheilualueet ja sairaalat osoittavat. Aikakauden ajattelun mukaan rakennuksilla täytyi olla funktio, tehtävä. Nyt näistä hienoista rakennuksista voi saada Suomineidon täyttäessä 100 vuotta uuden funktion.

Malmin lentokenttä valittiin juuri yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista. Malmin lentokentän aluekokonaisuus rakennuksineen ja kiitoratoineen on yksi merkittävimpiä valtakunnallisia rakennettuja kulttuuriympäristöjä ja se on samalla osa vuoden 1940 kesäolympialaisten rakennusprojektia Helsingissä. Nyt pitäisi suunnitella funkkikseen, vuoden 1940 Suomeen ja suomalaisen urheilun kultakauteen liittyvä opastettu kulttuuriketju, johon kuuluisivat mm. Malmin lentokenttä, olympiakylä ja olympiastadion, Meilahdessa lastenlinna ja keskussotilassairaala Tilkka, lasipalatsi, Kaisaniemi ja SOK:n talo Sörnäisissä. Tilanne on päällä tällä hetkellä mm. Malmilla, olympiastadionilla ja lastensairaalassa, joten nämä uudet näkökohdat voisi saman tien hyödyntää. Esim. vanha lastensairaala on hieman kömpelö nykyaikaiseen käyttöön, olisipa käyttötarkoitus mikä tahansa. Olen jo pitkään miettinyt, miksi Helsinki ei ole hyödyntänyt oman tyttärensä, Tove Janssonin Muumi perintöä paremmin. Ainakin Naantalissa ja Tampereella on hyödynnetty Muumi-teemaa, miksi Helsinki ei itse ole niin tehnyt. Jonkinlainen Muumi-teemapuisto Naantalin ja Tampereen versioita tietenkään ”hiekoittamatta” saisi valtavasti positiivista huomiota ja kiinnostusta maailmalla. Voisiko lastenlinnan rakennusta hyödyntää tässä Muumi-teemassa ja olisiko Meilahdessa puistotilaa elämysmaailmalle lapsille, muualla Helsingissä sellaista kuitenkin on, vaikka rötösrouvat muuta väittävätkin.

Nykyinen kehärata sivuaa mielenkiintoisesti useita edellä mainittuja kohteita, voisi myös rakentaa useita niitä kiertävän sähköraitiolinjan. Näinhän on itse asiassa jo nyt lähinnä Malmia lukuun ottamatta. Helsinki ja Vantaa pitäisi yhdistää, jolloin asuntorakentaminen saataisiin viimeinkin järkevälle pohjalle. Tällä viikolla (17.3) oli kauppalehdessä esitys myös Malmin lentokentän muuttamiseksi bisnes-puistoksi, joka säilyttäisi lentotoiminnan mukaan lukien lähitulevaisuuden pienten reittikoneiden toiminta ja sisältäisi tutkimus- ja yritystoimintaa. Silti myös asuntoja voitaisiin rakentaa jopa 15 000 ihmisellä, nykyisen 30 000 ihmisen slummisuunnitelman sijasta. Yhdistetyssä Helsingin pitäjässä saisimme keskusalueen esimerkiksi Tikkurilan tienoille ja voisimme viimeinkin kunnolla toteuttaa radanvarsien asuntorakentamisen ja liikenneverkoston, jo nyt uusi kehärata on piristysruiske Vantaalle, mutta keinotekoinen kaupunkien raja aiheuttaa sen, että päättäjät vetävät köyttä eri suuntiin. Edellä mainittu bisnes-puiston ajatus on käytännössä sama, josta kirjoitin 23.2, mutta näitä ajatuksia on ollut monella muullakin. Tärkeintä on puhaltaa yhteen hiileen ja vääntää rautalangasta ilmeisesti itsekkäästi, mutta varmuudella lyhytnäköisesti ajatteleviin pääkaupunkiseudun päättäjille järkeä.

Malmille voisi lisätä myös Ilmailumuseon toimintaa ja olympiateemalla pitäisi esitellä yleisurheilumme kulta-aikaa laajemmin syyllistymättä kuitenkaan nationalismiin. Vaikkapa suurten urheilijoidemme teemapuisto patsaineen, uusi jäähalli alueelle tietenkin, sitten uuden kansalliskirjaston ja kansallismuseon seutuvilla myös vanhan vuoden 1939 Suomen esittelyä funkkistyyleineen (kaikkea muutakin hienoa toki on kuin funkkis). Mitään talvisotia museoineen ei välttämättä tarvitsisi hehkuttaa, vaikka sekin ajankohtaan liittyy. Tämän voisi kyllä täysin rauhanomaisenakin konseptina toteuttaa. Voisi myös perustaa vaikka muumi-, Malmin kenttä-, tai olympiaratikan, miksei vaikka kaikki.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: 1940 kesäolympialaiset, Helsingin arkkitehtuuri, funkkistyyli, Malmin lentokenttä, olympiakylä, olympiastadion, lastenlinna, Tove Jansson, muumi-teemapuisto, Malmin bisnespuisto, kehärata