Yhteystiedot


Pekka Murto

044 9763 777

murto.p@gmail.com

Uutiset

26.3.2016Kirjoitan nyt myös Uuden Suomen PuheenvuoroonLue lisää »4.10.2015Uusi luottamustehtävä Y-säätiön valtuuskunnassaLue lisää »1.4.2013Paikka HUS:n hallituksessa vaalikaudella 2013-1016Lue lisää »

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:132061 kpl

Helsingin pitäjä tulisi perustaa uudestaan

Sunnuntai 21.2.2016 klo 13:48

Keskustelua pääkaupunkiseudun metropolialueen ympärillä on käyty jo vuosia ja tässä joitakin omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Korostan että mielipiteet ovat omiani, eivätkä edusta mitään puolueen virallista kantaa.

Historiasta kiinnostuneena olen toki tutustunut myös nykyisen asuinalueeni mielenkiintoiseen historiaan ja huomio kiinnittyy mm. Helsinki-nimen käyttöön niin nykyisen kaupungin, entisen maalaiskunnan, kuin myös Helsingin pitäjän nimessä, joista kaksi viimeksi mainittua kuuluvat suurelta osin nykyisen Vantaan alueisiin. Olen itse tullut siihen tulokseen, että Helsingin kantakaupungista olisi muodostettava jonkinlainen esim. rumalta uudisrakentamiselta rauhoitettu erityisalue, jolla olisi erillinen budjetointi ja osittain hallinto, sillä nykymuodossaan helsinkiläiset rahoittavat usein omasta lompakostaan esim. sellaisia kulttuurikohteita- ja tapahtumia, joita kaikki suomalaiset ja ulkomaalaisetkin käyttävät. Uusi Helsinki olisi entinen Helsingin pitäjä, johon kuuluisivat yhdistyneet ”Helsingin kantakaupungin pohjoispuoliset maalaisalueet” sekä Vantaan kaupunki, sekä mahdollisesti jo alkuvaiheessa keski-ajan jälkeen Helsingin pitäjästä eronneet pikkukunnat Vantaan pohjoispuolella. He erosivat emäpitäjästään aikanaan lähinnä nykynäkökulmasta niinkin pienistä syistä kuin kieliero ja sunnuntain kirkkomatkat. Miten ajat ovatkaan muuttuneet, mutta toisaalta näen juuri taipumuksessa historian toistamiseen itsellään ratkaisuna moniin pääkaupunkiseudun ongelmiin.

Pääkaupunkiseutu poikkeaa suuren asutuskeskittymän vuoksi muusta Suomesta ja alueella asuu noin 1,2 miljoonaa ihmistä ja määrä tulee edelleen kasvamaan. Pääkaupunkiseudun kunnilla on paljon yhteistyötä työssäkäynti- ja asiointialueineen yli osin keinotekoisten rajojen. Minusta laaja metropoli esim. länsipuolen alueet, kuten Espoo siihen kuuluvana olisi ainakin aluksi liian suuri, mutta ”maalais-Helsinki” ja Vantaa yhtyeenliittyneenä pysyttäisiin vielä realistisissa rajoissa, jonka puitteissa voitaisiin muodostaa toimiva ja yhtenäinen kaupunki. Samalla saataisiin ratkaistua varsinkin Helsinkiä raastava tonttipula, jossa kaikki haluavat lisää asuntoja, kunhan niitä ei tule omille maille.

Suuri metropoli olisi liian maailmaa syleilevä ja moninapainen. Esimerkiksi sekä Espoolta että Vantaalta puuttuu selkeä ydinkeskus. Nyt olisi kultainen tilaisuus rakentaa uusi Helsingin pitäjän keskus suurin piirtein Tikkurilan tienoille, joka kehittyy ja jota rakennetaan nyt muutenkin suurin harppauksin. Uuden suurkaupungin nimestä voitaisiin keskustella. Samoin Helsingin kantakaupungin juridisesta ja taloudellisesta asemasta voitaisiin toki neuvotella. Helsinki olisi edelleen Helsinki, eikä Tikkurilan tienoille perustettava hallinnollinen keskus saisi viedä siltä pääkaupungin asemaa. Nykyisiä kantakaupunkilaisia ei saisi myöskään eristää, vaan heillä tulisi olla oikeus kuulua myös osaksi suurkaupunkia, mutta niin että ”varsinainen Helsinki” olisi suojeltu suurmoskeijan ja Guggenheimien kaltaisilta mielettömyyksiltä. Malmin lentokentän kaltaiset tulevaisuuden avainkohteet säästyisivät samalla tuhoamiselta. Tulen kirjoittamaan myöhemmin lisää suurmoskeijasta ja Malmin lentokentästä samalla kun aloitan uuteen teknologiaan liittyvien kirjoitusten sarjan. Meillä on jo Helsinki-Vantaa, nyt pitää nimen kaksiosaisuus poistaa ja hyödyntää uusi rakentamisen ja kehäradan tarjoama kultainen tilaisuus. Tarjolla olisi tuhansittain työpaikkoja kun Helsinki ja Vantaa yhtenä kuntana päättäisivät rakentamisesta, maankäytöstä ja uusista investoinneista.

Miten ajatukseni eroavat nykyisistä metropolimalleista? Vanha kanta-Helsinki pitäisi rauhoittaa erillisalueeksi ja muuten olisi palattava vanhaan ”maalais-Helsinki” ja Vantaa yhdistämällä. Supermetropolissa olisi liian monta päättäjää, liian suuri alue ja liian monta mielipidettä, jolloin kukaan ei ottaisi vastuuta mistään ja päätöksenteko olisi liian hidasta. Yhden kaupungin mallissa päätöksenteko olisi riittävän suunnitelmallista ja jämäkkää, sillä kaikki päätökset koskisivat täysin valtuuksin omaa aluetta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin pitäjä, metropolialue, pääkaupunkiseutu, suurmoskeija, Guggenheim

Valkoinen pako alkaa viidenneksen kohdalla

Torstai 17.10.2013 klo 15:37

Eurooppa on aikojen kuluessa kokenut monenlaisia muutoksia: kansainvaelluksia, sotia, tautiepidemioita, nälänhätiä ja viimeisin iso muutos on tapahtunut toisen maailmansodan jälkeen alkaneen laajan maahanmuuton seurauksena. Ensin mainitut ovat olleet osa luonnollista historiallista kehitystä ja osa Malthusilaista väestörakenteen mallia. Mainittakoon, että Suomella on Euroopan ennätys nälänhätäkuolleisuudessa kuolon vuosilta 1695–1697 juuri ennen suuren Pohjan sodan alkua: 25 – 30 % väestöstämme menehtyi, kun esimerkiksi Irlannin maailmalla enemmän tunnetussa nälänhädässä 1800-luvulla menehtyi ”vain” 12 % vihreän saaren asukkaista. Suomessa oli myös viimeinen eurooppalainen rauhan ajan nälkäkatastrofi 1860-luvulla. Tämä on syytä muistaa kun puhutaan ilmaisesta kouluruoasta tai näkee (aika usein) nykylasten leikkivän ruoalla vaikkapa buffet ravintoloissa.

Teollisen vallankumouksen myötä 1700-luvun lopulla Eurooppa koki muutoksen ja väestömäärä alkoi lisääntyä. Talous alkoi kasvamaan ja ensimmäistä kertaa tavallinen kansa huomasi etenemisen yhteiskunnassa olevan laajassa mitassa mahdollista. Maailmansodat 1900-luvulla muuttivat Eurooppaa huomattavasti, eikä Eurooppa ole niiden jälkeen ollut enää entisellään. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi Länsi-Euroopassa laaja maahanmuuttojen virta, joka ei ole laantunut vaan pikemminkin kasvanut. Koko maailman kehitysyhteistyörahoistakin Eurooppa maksaa yli puolet. Vuonna 2005 Euroopassa oli yli 70 miljoonaa maahanmuuttajaa eli enemmän kuin Aasian maissa ja Yhdysvalloissa yhteensä, vaikka Yhdysvallat olikin maailmalla halutuin määränpää.

Itse käsite ”maahanmuutto” on jossain määrin vaikeasti määriteltävä ja rajattava asia. Ensinnäkin asia on arkaluonteinen. Esimerkiksi Turun apulaiskaupunginjohtajan maahanmuuttoselvityksen tietoja vuonna 2010 salattiin, koska ikäviä tietoja ei haluttu päästää julkisuuteen. Toisaalta aiheen rajaus on vaikeaa ja kiistanalaista. Lasketaanko rikollisuuden aiheuttamat kulut? Ylimääräiset ruuhkautumiset asioiden käsittelyssä erilaisissa virastoissa, asuntojen lisääntynyt vedenkulutus ja suoranaiset sotkemiset, vaikutus asuinalueisiin ja taloyhtiöihin vinoutuneina vuokrakustannuksina. Kuka on maahanmuuttaja? Ensimmäinen polvi, toinen polvi… esimerkiksi Saksassa vasta maassa syntynyt turkkilaisten toinen sukupolvi on todellinen sopeutumisongelmaisten joukko. Kyse on siis ylisukupolvisesta syrjäytymisestä, Helsingissä noin 44 % syrjäytyneistä nuorista on ulkomaalaistaustaisia, usein kurdeja tai somaleita. Maahanmuutto aiheuttaa myös halpatyövoimaa, joka näkyy erityisesti rakennusalalla. (On ikävää, että veljeskansamme eestiläiset ovat usein tässä asiassa taustalla. Tallinna on lähempänä Helsinkiä kuin Tampere. En halua luoda konfliktia kansojemme välille ja voin kirjoittaa näistä työvoimakysymyksistä erillisen kirjoituksen, jossa olen perehtynyt asiaan paremmin). Kolmanneksi kulujen erottelu muista kuluista on vaikeaa. Sosiaalitoimi voi suorittaa maahanmuuttajille harkinnanvaraisesti salaisia kuluja. Maahanmuuton ympärille on muodostunut suoranainen ”kotouttamisteollisuus”, joka perustuu Länsi-Euroopasta ja Ruotsista matkittuun sodanjälkeiseen filosofiaan, jossa maahanmuuttajia on suorastaan liukuhihnalla hankittu ja heidän ympärilleen on luotu avustamisen kulttuuri, jonka ympärillä pyörii kymmeniä ammattinimikkeitä itse maahanmuuttajien roolin ollessa lähinnä avustuksia vastaanottava osapuoli. Aiemmin oli paljon ns. sisäänheitto- ja liukuhihna ammatteja, mutta tietotekniikan automatisaation ja globalisaation myötä maailma on olennaisesti muuttunut eikä tällaisia ammatteja enää ole eikä tule.

Suomessa noin 80 % maahanmuuttajista asuu pääkaupunkiseudulla, Turussa ja Tampereella. Muualta Suomesta tulee pääkaupunkiseudulle jatkuva maahanmuuttajien sisäinen virta. Helsinkiin heistä tulevat usein kaikkein köyhimmät ja esim. Espooseen muuttaa paremmin kouluttautuneita ja paremmat edellytykset työllistymiseen ja suomalaisen yhteiskunnan hyödyttämiseen soveltuvia maahanmuuttajia. Taustalla on osin Helsingin itsensä luoma ongelma mm. asunnon saamisen suosimisen kautta kotimaisten työperäisten maassamuuttajien ja syntyperäisten asukkaiden kustannuksella. Taustalla on myös valtion ja eduskunnan politiikka ja sosiaalinen asuntorakentaminen. Kolmannes Helsingin sosiaalitoimen asukkaista on maahanmuuttajia.

Maahanmuutto aiheuttaa ylimääräisen rasitteen kunnalliselle asuntotuotannolle, kouluille ja terveydenhoidolle. Uudisrakentamisen minimipinta-ala on onneksi muutettu yli 70 m² asunnoista 65 m²:een. Sinkkujen ja yksinhuoltajien kaupungissa pinta-ala on silti paljon ja suosii selvästi isoja lapsiperheitä. On selvää että monet niistä ovat maahanmuuttajataustaisia ja lapsilisää saa enenevästi tahtiin 104, 114, 147, 168 €… per lapsi. Aivan kannattavaa jostain eteläisestä kehitysmaasta tulevalle äidille, joka ei ”entisessä elämässään” olisi ikinä voinut kuvitella tällaisista summista. Kerrostaloihin muuttaneiden ulkomaalaisten kanssa toimii kokemuksesta 20 % sääntö: kun maahanmuuttajia on noin 20 % kerrostalon ja asuinalueen asukkaista alkaa ns. valkoinen pako. Nyt on erityisesti huomattava että kun ulkomaalaistaustaisia aikuisia on viidennes, saattaa alle kouluikäisistä lapsista olla alueella peräti yli 40 % ulkomaalaistaustaisia. Helsingin osalta puhutaan usein idästä, mutta ilmiö on jo tuttu myös Helsingin pohjoisissa ja läntisissä osissa. Moni ihminen on koko ikänsä maksanut asunnostaan, samalla kun uusi seinänaapuri elää täysin valtion ja kaupungin varoin. Vaarana on segregaatio ja ghettoutuminen. Maahanmuuttotaustaisia lähiömellakoita on Euroopassa nähty jo mm. Pariisissa, Amsterdamissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Malmössä, Tukholmassa ja Moskovassakin. Moskovassa vastikään aivan tavalliset työssäkäyvät ihmiset ja mummot olivat kadulla osoittamassa mieltään, joskin konteksti on hieman erilainen edellä mainittuihin verrattuna. Se mitä Tukholma on nyt, on Helsinki 20 vuoden päästä tällä menolla. Kaupungilla ja julkisissa liikennevälineissä ei tarvitse olla kuin silmät auki tavaten huonosti käyttäytyviä nuoria ja monenlaista erilaisuuden pelkoa, joka johtuu mm. ventovieraasta pukeutumistyylistä ja kovaäänisestä puheesta vaikkapa lähijunissa. Monelle hyvin toimeentulevalle omilla asuinalueillaan ja omakotitaloissa asuville jäävätkin monikulttuurisuuden kontaktit helposti tällaiselle ”katseiden tasolle” ja moni päättäjä elää omaa pumpulimaailmaansa ilman kokemusta lähiö-ongelmista. Työt ja tulot ovat hierarkkisesti jakautuneita ja myös asumisessa on pääkaupunkiseudulla etninen hierarkia.

Yhteiskunnan muutokseen ei ole vieläkään kunnolla sopeuduttu, enkä tarkoita nyt pelkästään maahanmuuton haasteita. Monet Suomen laeista ovat vanhentuneita ja luotu täysin erilaiseen Suomeen jota ei enää ole, eikä tule koskaan olemaan. Mielestäni ihmisille pitäisi tiedottaa muuttuneesta tilanteesta esim. globalisaatiota ja tietoteknologiaa koskien. Tietotekniikan teho suurin piirtein tuplaantuu joka vuosi ja 20 vuoden päästä ihmisrobottien aika on todennäköisesti todellisuutta. Jonkinlainen asiantuntijapaneeli ja valmistava suunnitelma olisi syytä tehdä, sillä jos nykymaailmakin on outo verrattuna vaikka 1980-lukuun, tulee aika 20 vuoden kuluttua olemaan aivan häikäisevän erilainen kuin koskaan aikaisemmin. Maailmassa on alle 20 valtiota, jossa on pakolaiskiintiö, Suomi yksi niistä, tämäkin järjestelmä alkaa olla aikansa elänyt. Tanskassa havahduttiin yli 10 vuotta sitten ja luotiin tiukempi oleskelulupakäytäntö, samoin pitää toimia Suomessa ettemme tee samoja virheitä mitä muut ovat tehneet. Tarvitsemme Eurooppalaista yhteistyötä vähintäänkin pohjoismaisella tasolla. Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on poikkeuksellinen koko Eurooppalaisessa vertailussa. Meillä riittää asuinpaikka, kun muualla se on työhistoriasidonnaista. Meillä ”tyhjäntoimittaminen” ei ole rangaistavaa vaan siihen kannustetaan. Itä-Euroopassa maahanmuuttajia ei ole, sillä viidakkorumpu on kertonut ettei tukia siellä saa. Euroopassa on siis tällainenkin itä-länsi jako voimassa.

On alkanut hyvinvointivaltion purkaminen ja alasajo. Punaviherrintama ja liike-elämä puolustavat usein maahanmuuttoa monikulttuurisuuteen tai taloudellisiin etuihin vedoten. Kulttuurimarxilainen ajattelu näkee ulkomaalaisten saamisen Suomeen Euroopan valtavirtojen matkimisena ja auttamalla parantuvana maailmana. Liike-elämä puolustelee maahanmuuttoa helpon ja edullisen työvoiman hankkimisena. Tulevaisuuden halpatyöt ovat pian enää melko suppeasti palvelualoille sijoittuvia tehtäviä tai hoiva-alan töitä. Todellisuudessa edellä mainitutkin puhuvat usein julkisuudessa toista kuin mitä yksityisesti ajattelevat. Sen on moni yksityisillä lausunnoillaan paljastanut. Eurooppa ei voi loputtomiin kestää jatkuvaa maahanmuuttoa muuhun maailmaan (esim. USA ja Aasia) verraten väestöpohjia ja taloudellista tilannetta ajatellen. Nyt tarvitaan muutos politiikassa ja poliittisissa voimasuhteissa. Sellainen on myös kevään Eurovaalien myötä koko Eurooppaan tulossa.

LÄHTEET:

Länsi-Helsingin PS foorumi. Horisontti 16.10.2013. Jussi Halla-aho, Maahanmuutto ja Helsinki. Esitelmä. (Kirjoituksen mielipiteet ja mahdolliset virheet ovat omiani).

Keskinen, Suvi, Rastas, Anna & Tuori, Salla (toim.) En ole rasisti, mutta… Maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kritiikistä. Vastapaino, Tampere 2009.

Lappalainen, Mirka. Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697. Jelgava Printing House, Latvia 2012.

Pentikäinen, Juha & Hiltunen, Marja. Suomen kulttuurivähemmistöt. Suomen Unesco-toimikunnan julkaisuja No 72. Helsinki 1997.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valkoinen pako, Malthusilainen väestörakenne, teollinen vallankumous, maahanmuuttaja, syrjäytyminen, kurdi, somali, pääkaupunkiseutu, sosiaalitoimi, lähiömellakka, oleskelulupa, kulttuurimarxilaisuus, Eurovaalit, Jussi Halla-aho